Corneliu Codreanu ja hänen Legioonansa /Rautakaarti

(Lähteet: 1. Corneliu Zelea Codreanu: For my Legionaries 2. Michael Walsh: Heroes Hang When Traitors Triumph. Were the Sinners really Saints?)
http://www.resist.com/Onlinebooks/For-Legionaries.pdf

Romanian kuuluisa nationalistijohtaja Corneliu Zelea Codreanu syntyi 13.9.1899 Moldovan provinssin pikkukaupungissa nimeltään Hushi. Isä oli opettaja Ion Zelea Codreanu, vakaumuksellinen nationalisti, aktivisti ja myöhempi kansanedustaja. Äiti oli Baijerista muuttaneen saksalaisen lapsenlapsi Elise Brauner. 11-16 -vuotiaana Codreanu kävi Manastirea Duluissa kuuluisaa sotakoulua Cloister on the Hill. Codreanun synnynnäiset johtajan ominaisuudet ja älykkyys huomatiin ja niitä kehitettiin. Hänen aatteellista ja itsekieltäytyvää persoonallisuuttaan koulu jalosti edelleen ja lisäksi hänen vahvaa sisäistä näkemystään ja kutsumustaan sekä ehdotonta alistumista sotilaallisille hyveille, kuten lakoninen esiintyminen ja puheliaisuuden halveksiminen, rohkeus, kuri ym.
Romanian julistettua sodan 1916 Keskusvalloille alaikäinen Codreanu yritti omin lupinensa isänsä johtamaan jalkavälikomppaniaan sotimaan. Hän osallistui etenemiseen ja peräytymiseen Transsylvaniassa, kunnes isä jehotti häntä palaamaan kotiin. Sodan päättyessä Codreanu oli kadettiupseerina kouluttautumassa.

Codreanu lähti opiskelemaan yliopistoon Jassyyn. Siellä vallitsi vallankumoustunnelma, kuten koko kaupuingissa ja muissa kaupungeissa. Opiskelijat ja työläiset lakkoilivat ja osoittivat mieltään. Työläiset ajoivat liikkeelle toisaalta surkeat palkat ja puute ja toisaalta kommunistinen kiihotus. Monet opettajat olivat aatteellisia marxilaisia opiskelijoiden lisäksi. Suuri osa opiskelijoista oli juutalaisia. Juutalaisissa käsissä ollut lehdistö suhtautui suopeasti kommunsimiin ja vasemmistolaisuuteen. Yleisesti kaupunkien kaikki juutalaiset tuntuivat täysin olevan kommunistien ja vallankumouksen kannalla. Etenkin Moldovassa. Kokonaiset yhteisöt saattoivat olla kommunistisia. Tämä kaikki oli suuri kauhistus ja hämmästyksen aihe nuorelle nationalistille, joka oli juuri olettanut kansallista heräämistä ja kulta-aikaa, kun viimein sodassa Romania oli saanut voittajien puolella palkintona yhdistettyä romanialaisten asuttamat alueet samaan kansallisvaltioon. Tämä oli ollut nationalistien pitkäaikainen suuri unelma. Nyt kaupunkiälymystö ja työväki pilkkasivat kuningas Ferdinandia, kirkkoa ja armeijaa. Heti Codreanu tunnisti voiman, joka oli kommunistisen ja muun mädätyksen ja koko kehityksen takana. Järjestäytyneet juutalaiset kontrolloivat lähse täydellisesti sekä älymystön että työväen liikehdintää ja juutalaiset tahot olivat myös kaiken kiihotuksen taustalla. 1919 ns. ”työläisten liikettä” johtivat tri Ghelerter apunaan Gehler, Spiegler ja Schreiber, joiden taustalla Bukarestissa toimivat Ana pauker ja Ilie Moscovici. Juutalaisia, kuten valtaosa Romanian ja muun Euroopan kommunistijohtajista. Juutalaiset levittivät kommunismia Neuvosto-Venäjältä käsin. Heidän suureksi harmikseen Romanian armeija oli osaltaan ollut kukistamassa juutalaisen Bela Kunin hirmuhallintoa Unkarissa.

Arrogantit vasemmistolaiset ja heidän juutalaiset naruista vetäjänsä olivat voitonvarmoja. Mielipidehegemonia ja muun yhteiskunnan apatia ja hiljaisuus tuntuivat enteilevän lopullista voittoa. Romania oli muiden Balkain maiden tavoin juutalaisen suurpääoman kolonia, jossa demokratiasirkusta pyörittivät juutalaiset rahoittajat ja pankit ja jossa juutalaiset olivat ottaneet talouselämän ja median haltuunsa sekä maan reursseista suuren osan. Valtava juutalaisinvaasio oli saanut aikaan sen, että esim. ylipistoissa saattoi olla 5/6 opiskelijoista juutalaisia. Kuitenkin suuri osa väestöä koki kaiken sairaaksi ja vääräksi ja koko röyhkeä vallankumoustouhu oli niin pöyristyttävää, että tarvittiin vain kipinä ja kaikki saattoi kääntyä tai ainakin uuttua pitkäksi taisteluksi. Nuori Codreanu alkoi heti toimeen ja liittyi pieneen perusteilla olleeseen ryhmään ”Kansallisen omatunon kaarti”, jota johti aluksi terästyöläinen ja voimamies Constantin Pancu. Ryhmän tavoitteena oli puhdistaa maa vihamielisistä muukalaisista ja heidän epäterveestä vaikutuksestaan ja luoda terveelle sosiaaliselle järjestytkselle perustettu Romania. Codreanusta tuli pian liikkeen yksi näkyvimpiä johtajia. Hänen johdollaan opiskelijat marssivat kommunisteja vastaan ja osoittivat mieltään, repivät alas kommunistien lippuja ym. Opiskelijat alkoivat suosia liikettä ja se värväsi jäseniä kikista kansanluokista. Sankarillinen aktivismi loi pian liikkestä tärkeän tekijän Jassyn kaduille ja tehtaisiin. Se marssi myös kaihtamatta juutalaiskaupunginosaan ja laski kommunistilipun myös siellä. Kourallinen aktivisteja saattoi lopulta pystyä laskemaan kommunistilipun tuhansien työläisten massojen keskeltä. Liikkeen toimintaan kuului Romanian lipun nostamisen ym. lisäksi kommunistilakkien riisuminen opiskelijoiden ja työläisten päistä ja polkeminen lokaan. Tämä johti myös silloin tällöin kiivaisiin yhteenottoihin. Uusi liike ei suinkaan ollut taantumuksellinen tai suurpääoman etujen ajaja, vaan se halusi parmmat olot työläisille ja myös henkisen elintason korottamista. He taistelivat työläisten oikeuksien puolesta ja heidän todellisia vihollisiaan vastaan. Melko pian suuri osa työläisistä tajusi koko kuvion. Codreanu ja muut valistuneemmat tiesivät kommunismin merkitsevän talmudistista juutalaista tyranniaa, jossa ei todellakaan mikään työväen hallitus hallitsisi. Opiskelijoiden liike puolestaan edusti kansallis-kristillista sosialismia.

Juutalainen lehdistö oli raivoissaan ja vaati viranomaisia puolustamaan työväen ym. ”demokraattisia oikeuksia”. Se vaati kukistamaan nationalistit, kun se oli puolestaan suosinut kommunistista liikehdintää ja katsonut sen olevan edistyksellistä ja ”kansan tahdon” ilmaus. Hallitus ja viranomaiset eivät toisaalta voineet tehdä mitä tahansa ja toisaalta siellä oli tietenkin myös oikein ajattelevaa väkeä ja toisaalta osa ei ymmärtänyt pohjimmiltaan, mistä kaikessa oli kysymys. Kun se viimein osoitti merkkejä kyvystä kommunismin kukistamiseen ja kun vallankumousvaara oli ohitse, toimintaa kohdistettiin yliopistoon. Liike levisi tietenkin myös muille paikkakunnille ja niissä käytiin vierailuilla. Juutalaisten gangsterit pantiin kuriin ja yliopistoissa vastustettiin heidän mätäatteidensa vaikutusta esim. em. lakkipolitiikalla. Kommunistinen opiskelijalakko rikottiin kaappaamalla yliopiston ruokasali. Kuningas Ferdinandia pilkanneiden lehtien painokoneita ja lehtitaloja käytiin tuhoamassa. Ylioppilaat opiskelivat seminaareissaan juutalaisten todellista historiaa ja luonnetta ja jakoivat tietoa. Kun Codreanu valmistui 1922, hän oli kyennyt lhes yksin muuttamaan Jassyn yliopiston kommunistipesästä nationalismin linnoitukseksi. Kiitokseksi eräät yliopiston elimet eivät koskaan tunnustaneet Codreanun valmistumista ja eräitä suorituksia.

1922 Codreanu lähti Saksaan jatkamaan opintojaan. Hän oli näkemässä pankkiirien tuhopolitiikan, kun Saksan talous suistettiin inflaatioon ja keinottelijat saattoivat kiertää kaupungista ja kylästä toiseen ja ostaa ihmisten omaisuuden ja yritykset pilkkahintaan. Kyseessä oli lähinnä juutalainen puhallus, jossa keskiluokka tuhottiin ja omaisuuksia siirtyi juutalaisille ja pankeille ym. Vasta tuolloin iso osa Saksan kiinteistöistä siirtyi juutalaisille, jota omistivat v. 1938 1/3 Saksan kiinteistöistä. Codreanu pystyi köyhyydestään huolimatta tulemaan toimeen, koska pystyvänä miehenä onnistui kumppaneineen vaihtotaloudellisin keinoin pysymään leivässä. Saksan matkallaan Codreanu kuuli ensimmäisen kerran myös Adolf Hitleristä ja tämän liikkeestä. Romanian nationalismin luonne oli vastaavaa kuin Hitlerillä. Codreanun mukaan tämä oli luonnollista, koska antisemitismin korostuminen merkitsi aina oikeaa juutalaisvaaraa. Mussolinin liike ei voinut olla keskeisesti antisemitistinen, koska Italiassa oli aivan mitätön määrä juutalaisia eikä heillä ollut niin suurta kontrollia asioihn. (Vapaamuurarien kautta oli, mutta heidänkin mahtinsa Mussolini kaatoi, joten ote ei ollut riittävä.)

Opinnot keskeytyivät kuitenkin, kun Romaniassa tarvittiin taas kaikki voimat. Romanialaisen nationalistiset opiskelijat olivat siellä 10.12.1922 aloittaneet lakon. He vaativat parannuksia oloihinsa, mutta myös juutalaisten opiskelijoiden määrän rajoittamista yliopistoissa väestömäärän suhdeluvun mukaiseksi. Lakosta alkoi pitkä kuukausien taistelu, jonka aikana hallitus käytti poliisivoimia ja armeijan yksiköitä opiskelijoita vastaan. Codreanu vakuuttui taistelun kuluessa siitä, että aikaoli kypsä nationalistiselle kansanliikkeelle. Hän perusti Jassyn yliopiston professorin A. C. Cuzan kanssa Kristillisen nationalistisen puolustuksen liiton 3.3.1923. Opiskelijat saivat läpi kaikki muut vaatimukset paitsi juutalaisten määrän rajoittamista. Ilmeisesti tässä oli laskelmoitia mukana, jotta lakko saataisiin loppumaan. lakkolaisten päämäärän sijaan hallitus päätti antaa jokaiselle juutalaiselle mahdollisuus saada Romanian kansalaisuus. Codreanu purskahti itkuun kuultuaan tästä järjettömästä päätöksestä. Edes 1879 ei Romania ollut taipunut tällaisiin vaatimuksiin, vaikka eliittijuutalaisten hallitsemat suurvallat Ranska, Englanti (ja myös Saksa) olivat vaatineet tällaista tunnustamisen ehtona. Romanialaisten oli kuitenkin taivuttava myöntämään tuolloin teoreettinen mahdollisuus juutalaisille kansalaisuuden hankkimiseen sekä alistuttava suvaitsemaan heidän toimintaansa liike-elämässä ym. Pitkin hampain siis oli taattu tuolloin mahdollisuus armeijassa palvelleille tai muuten moraalisesti kunnostautuneille mahdollisuus saada kansalaisuus. Kenties nämä juutalaismahdit toimivat Romanian vapauttamisen hyväksi ja muiden Balkanin maiden nimen omaan sen vuoksi, että Balkan voitiin kaapata kv. juutalaisuudelle. Tuon ajan romanialaisten kirjoituksissa ja parlamentin puheenvuoroissa osattin hyvin ennakoida, kuinka tuhoisa vaikutus juutalaisella invaasiolla olisi, jos rajoitusten sijaan heille annettaisiinkin kaikki oikeudet.

Opiskelijoilla oli hyvä syy toimiinsa, sillä heillä oli paitsi tietoa juutalaisuudesta, myös ikäviä kokemuksia. Romanian juutalaiset olivat heidän mukaansa selkeästi vieras aines kansallisessa organisaatiossa. Hellä oli eri kieli, tavat, vaatteet, uskonto ja henki ja he olivat eri rotua. He eivät aikoneet muuttaa tapojaan ja lisäksi he sitä mukaa kun saivat vaikutusvaltaa, vaativat romanialaisten muuttumista mieleisekseen. 1700-luvun puolivälissä juutalaisia oli ollut vain muutamia kymmeniä perheitä siellä täällä Romaniassa. Pikku hiljaa määrä oli kasvanut, etenkin 1830-luvulla, kun Adrianopolin rauhan yhteydessä 1829 taattiin kaupankäynnin vapaus. Jo 1848 Moldavian tehtailijat ja kauppiaat tekivät valituksia hallitsija Mihail Sturzalle ja vaatia toimia juutalaisia kauppiaita ja heidän epärehellisiä kilpailumenetelmiään vastaan. Sadan vuoden aikana juutalaisten määrä oli paisunut lähes kolmeen miljoonaan, joista suurin osa oli saapunut Romaniaan melko lyhyen ajan sisällä. Lisäksi oli selvää, että koska enemmistö yliopistojen ja muiden koulujen opiskelijoista oli juutalaisia, heistä muodostuisi lyhyessä ajassa täydellisesti maan uusi hallitseva luokka.

Codreanu/Walsh: Marxilainen invaasio ja solutus eivät olleet ainoa juutalainen hyökkäys. 1800-luvun alkuajoilta lähtien juutalaiset alkoivat ottaa Romanian talouselämää haltuunsa. Ensin heillä oli yleensä vain muutama taverna, koska juutalaiset olivat yleisesti erikoistuneet alkoholin myyntiin ja ravintolatoimintaan. Pian heitä saapui lisää ja he alkoivat ottaa blokkina toimimalla ja ulkomaisten juutalaisten pankkiirien ja vaikuttajien tuella eri kaupan aloja haltuunsa. Ensin he alkoivat dominoida pienyritystoimintaa ja keskisuuria yrityksiä. Sitten he yksi toisensa jälkeen ottivat haltuunsa suurteollisuuden. Tämä kaikki oli annettu tapahtua myös muualla, esim. Itävallan keisarikunnassa. Juutalainen pankkieliitti tuki ensisijaisesti omien heimolaisten valloituksia ja juutalainen finanssi ja juutalaiset firmat pelasivat yhteen kaataen kilpailijat. Ulkomailta ohjatussa haltuun otossa käytettiin lainoja ja rahasukujen yhteen hiileen puhaltamista investoinneissa. Balkanin alueella toiminta oli erityisen räikeää. Juutalaiset muodostivat käytännössä lähes koko keskiluokan ja koko älymystön. He alkoivat tuottaa kulttuuria, joka oli kantakulttuuria halveksivaa ja mädättävää. Samoin yleistä moraalia. Arvorakennuksia liukui juutalaisten haltuun ja niitä saatettiin muuttaa esim. juutalaisiksi teattereiksi, jotka pyörivät puolestaan vain juutalaisille. Talonpojat vihasivat juutalaisia, koska he menettivät maatilojaan velkoihin. Esim. vuoristoalueilla puukaupasta eläneet kylät saattoivat kuolla, kun metsät oli luovutettu juutalaiislle. Juutalaiset saattoivat perustaa kaivoksen tms. alueelle tai tehtaan ja tuoda oman heimon jäseniä työhön paikallisen väestön ollessa työtön ja eläessa äärimmäisessä puutteessa. Kylän naiset saattoivat ajautua myymään seksiä tai jalkavaimoiksi juutalaisille, joilla oli rahaa etenkin palkkapäivinä (tässä yksi Codreanun tarjoama esimerkki). Historioitisja Anraham Leon Sachar toteaakin kuivasti, että ”antisemitismi ei tarvinnut yhtään stimulointia herätäkseen pienessä Romaniassa”. Erittäin asiantuntevasti Codreanu muistuttaa, että kehitys Romaniassa ei ollut mitään sattumaa, vaan ilman muuta juutalaisilla on ollut suunnitelma maan haltuun ottamiseksi.

Kulttuurin tuottamisen ja teatterien ym. haltuun ottamisen lisäksi kaupunkien ilme muuttui. Romanialaisen kulttuurin sijaan tuli juutalaisia kaupunginosia, katukaupat olivat juutalaisten omistuksessa. Kaupungeista etenkin Moldaviassa alkoi nopeasti tulla juutalaisia linnoituksia.

Koska romanialaiset johtajat eivät olleet enää tarpeeksi kiinnostuneita oman kansakunnan eduista, juutalaisten vaikutusvalta kasvoi koko ajan. Vuosina, jolloin Codreanu yritti taistella heitä vastaan, juutalaiset omistivat jo useimmat Romanian pankit ja sanomalehdet. Lisäksi (liberaalin historioitsijan Eugene Weberin mukaan) 80 % pankkitoimihenkilöistä ja 70 % journalisteista olivat juutalaisia, kuten myös 139 142:sta Bukarestin pörssikauppiaasta. Taloudellinen valta merkitsi kontrollia Romanian poliittisesta järjestelmästä. Juutalaiset tahot rahoittivat suurimpien puoleiden toiminnan. Ne olivat Liberaalipuolue, Talonpoikien puolue ja Maaseutupuolue. Puolueet olivat niin alistuneita juutalaisille ja palvelivat niin nöyrästi heitä, että niitä ei oikein pystynyt erottamaan toisistaan. Puoluekoneiston vaikuttajilla ei ollut juuri eriäviä mielipiteitä. Heitä yhdisti vain oman edun tavoittelun uskonto eli he olivat juutalaisten tahojen korruptoimia puppetteja.

Opiskelijalakko ei voinut enää jatkua toista vuotta. Lakon epäonnistuminen päätavoitteessaan ja juutalaisten saamat kansalaisoikeudet merkitsivät Codreanun mukaan Romanialle tietä tuhoon. Codreanu mietti, mitä enää olisi voinut tehdä. Yhdessä Ion Motan kanssa hän päätti ryhtyä epätoivoiseen tekoon. He kokosivat yhdessä eräänlaisen itsemurhaajien ryhmän, jotka mielenosoituksellisesti tappaisivat ampumalla pahimmat maanpetturit ja muutaman korkea-arvoisen rabbin sekä vauraimmat juutalaispankkiirit. Teon tarkoitus oli herättää kansakunta. Miehet eivät katsoneet tekevänsä rikosta, koska katsoivat maan olleen rikollisten käsissä ja kyseessä hätäpuolustuksen. He aikoivat kantaa kaiken vastuun teoistaan eli alistua kuolemanrangaistukseen. Yksi ryhmän jäsenistä kuitenkin kavalsi kaiken ja ryhmän jäsenet pidätettiin. Codreanu päätti myöntää kaiken ja vahvistaa suunnitelman, joka olikin jo paljastunut kavalletuista viesteistä. Asekätkökin oli löytynyt. Koska etenkään mitään h-hetkeä ei ollut vielä lyöty lukkoon, romanialaiskansalliset valamiehet vapauttivat kaikki. Vain petturin ampunut Mota sai vapauttavan tuomion vasta myöhemmin. Rahaton Codreanu palasi Jassyyn kehittämään yhtä rahatonta puoluetta ja etenkin sen nuorisosiipeä (Ristin veljeskunta). Ryhmä keskiluokkaisia opiskelijoita alkoi rakentamaan talkoilla klubirakennusta Ungheniin mailien päähän Jassystä. Keskiluokkaiset nuoret lapioimassa olivat jotain ennenkokematonta. Talonpojat tutustuivat Codreanun ajatuksiin ja liittyivät puolueeseen.

Nyt juutalaisilla ja heidän kontrolloimallaan demokraattisella järjestelmällä oli uskottava veruke murskata opiskelijoiden toiminta. Näiden tahojen vaikutuksesta paikkakunnalle oli nimitetty poliisiprefekti Manciu huoehtimaan laista ja järjestyksestä ja turvallisuudesta. Talkooväki Unghenissa pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle. Siellä heitä piestiin ja häväistiin ja kidutetttiin myös muilla tavoin. Lähinnä jalkapohjat hakattiin muodottomiksi ja myös muualle lyötiin härännahkaruoskalla ym. Opiskelijoilta vaadittiin tunnustusta olemattomista rikoksista ja suunnitelmista. Paikkakunnan johtavien romanialaismielisten romanialaisten väliintulo keskeytti operaation ja opiskelijat vapautettiin. Professori Cuza yritti vedota sisäministeriin Manciun erottamiseksi ja hänen toimistaan tehtiin tutkimus. Vaikka kaikki oli selvää, Manciuta ei erotettu, vaan hänet ylennettiin ja hän sai korkean ansiomerkin. Lisäksi juutalaiset kustansivat hänelle hienon virka-auton. ryhmän hakkaaminen ei ollut ainoa isku, vaan Manciun miehet alkoivat pahoinpidellä rajusti opiskelijoita missä vain heidät tapasvat. Jos he lähtivät jonnekin, oli suuri mahdollisuus tulla hakatuksi. Välit kansaan kiristyivät. Virinneissä oikeusjutuissa vääriä valoja liukuhihnalta tehneet poliisit ajettiin joskus ulos oikeussalista uhkaamalla heitä muutoin lynkkauksella. Mielenkiintoista on se, että prefekti Manciun tiedettiin olleen säännöölinen vieras juutalaisyhteisön tilaisuuksissa ja hän myös kävi kouluttamassa juutalaisnuoria heidän Maccabi-uhrehiluseuroissaan, joissa juutalaiset nuoret valmentautuivat myös siis itsepuolustuksellisesti omien sinivalkoisten lippujensa alla (!)

Manciun miehet yrittivät provosoida Codreanua ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Manciulla oli tapaana hakata omin käsin opiskelijoita kadulla. Toverit estivät Codreanua puolustautumasta, koska arvasivat poliisien halunneen juuri tätä ja aikoneen surmata Codreanun. Tilanteen näin kärjistyttyä oli pakko tulla jonkinlainen ratkaisu. Tähän päästiinkin kuukausia myöhemmin, kun Codreanun oli määrä 25.10.1925 puolustaa toveriaan, joka oli pidätetty Unghenin ratsiassa. Oikeussalissa Manciu hyökkäsi apureineen Codreanun kimppuun, mutta tämä oli arvannut asian ja varannut revolverin, jolla surmasi Manciun. Oikeussalin ympärille oli kerääntynyt myös lynkkaushenkisiä juutalaisia, mutta he eivät viisaasti tehneet mitään, koska Codreanu poistui revolveri kädessä paikalta ja antautui pidätettäväksi.

Nyt hallituksella oli taas käsillä oikeusjuttu, mutta se oli pelannut korttinsa huonosti. Koko maa oli kuohuksissaan poliisipäällikön väkivallasta ja sen hyväksymisestä. Oikeudenkäynti siirrettiin ensin mahdollisimman kauas Jassystä kaupunkiin, jossa Codreanun liikkeellä oli pienin mahdollinen kannatus. Kannatus kuitenkin kasvoi asioiden tullessa tietoon. Jopa juutalaisten taskussa oleiden poliitikkojen lapset kääntyivät Codreanun kannalle ja alkoivat halveksia toisella kannalla olleita vanhempiaan. Oikeudenkäyntiä siirretttiin uudelleen, mutta kannattajat jaksoivat seurata mssoittain ja mielialat kääntyivät hänen puolelleen. Lopulta poliittinen paine ajoi vapauttavaan tuomioon.

Nyt Codreanu rauhoittui vähäksi aikaa ja meni naimisiin Elena Ilinoiun kanssa. Hän oli nuori ja liikkeen johto oli professori Cuzan käsissä. Kanatus kasvoi kohsten ja Codreanu lähti Ranskaan Grenoblen yliopistoon päättämään laki- ja taloustieteen opintonsa. Hän joutui tekemään maatöitä ja opiskelemaan iltaöisin etenkin toisena lukuvuotena. Lopulta hän valmistui poliittisen talousteteen tohtoriksi. Ranskassa Codreanu huomasi vapaamuurarien ja eliittijuutalaisten pitäneen tiukasti maata otteessaan ja nämä mädättivät ja haarhaan johtivat kansaa, joka oli hänen mukaansa tervettä ja uskonnollista. Kristillinen kulttuuri ja kansakunta olivat jatkuvan hyökkäyksen kohteena, mutta terve kansallinen elämä pyöri talous- ja poliittisen elämän haltuun ottaneiden vapaamuurareita ja juutalaisia edustaneiden rahapiirien toimista huolimatta.

Toukokuussa 1927 Codreanu palasi Romaniaan. Professori Cuza oli onnistunut tuhoamaan melkoisesti saavutetuista asemista. Codreanun mukaan hänen lähtiessään maa oli kypsä vallankumoukseen. Tällä välin erittäin asiantunteva antisemitistinen professori oli riitautunut usean tahon kanssa ja puolue oli hajonnut kahtia. Cuzalta puuttui ansiokkaasta tuotannostaan ja toedoistaan huolimatta kyky johtaa liikettä. Cuza oli ennen kaikkea konservatiivi ja myös ehkä liiaksi valmis yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Mitätön erimielisys oli johtanut erään nimekkään jäsenen erottamiseen. Kun suuri ryhmä vaikutusvaltaisia jäseniä (mukana Codreanun isä) oli vedonnut miehen puolesta Cuzaan, tämä oli erottanut välittömästi myös heidät kaikki. Codreanu tapasi myrskyisässä kohtaamisessa Cuzan, joka oli ottanut hänet ystävällisesti vastaan. Codreanu ei liittynyt kumpaankaan puolueeseen, vaan alkoi kerätä vallankumouksellisia nuoria ympärilleen j a muodosti oman liikeensä nimeltään Arkkienkeli Mikaelin Legioona. Liike oli erittäin idealistinen ja sen tavoitteena oli luoda uusi henkistynyt ihminen, uusi romanialainen aristokratia. Liikkeellä ei ollut ohjelmaa, koska maa tarvitsi Codreanun mielestä miehiä ja tekoja eikä ohjelmia. Hän kirjoitti ohjeen ryhmänjohtajilleen, jotka liikkeen kasvaesa saivat esimiehikseen uusia johtajia jne. Organisaatio muistutti Hitlerin johtajaperiaatetta, jossa alaiset vastasivat johtajille ja nämä taas ylemmille johtajilleen jne. Liike oli erittäin uskonnollinen ja sen mukaan oli ensin saatava aikaan henkinen vallankumous, jotta vasta olisi mahdollista saada aikaan poliittinen vallankumous. Liike kasvoi hitaasti ja Codreanu pitikin tärkeämpänä jäsenten sopivuutta ja korkeita laatustandardeja määrän sijaan. Lisäksi kannatusta saatiin kyllä jäsenmäärästä riippumatta. Varsinaiset legioonalaiset marssivat, lauloivat ja järjestivät tapaamisia, hyväntekeväisyystalkoita ja levittivät propagandaa. Vastapuoli oli tietenkin huolissaan ja järjesti väkivaltaisia yhteenottoja ja laittomuuksia virkavallan toimesta. Legioonan eliittijoukoksi ja itsepuolustusjoukoiksi perustettiin vielä erillinen järjestö nimeltään Rautakaarti.

Juutalaiset olivat ajaneet talonpoikaisväestön ja maaseudun suureen kurjuuteen tavernoillaan, velkaannuttamisellaan ja yhteismaiden kaappauksillaan. Aiemmat talonpoikaispuolueet olivat olleet vain nimellisesti talonpoikien asialla. Codreanun miehet voittivat pian tämän unohdetun kansan puolelleen. Puoluekoneiston poliitikot muistivat heitä vain vaalikampanjoiden aikana, jolloin he saattoivat ajaa kyliin limousiinillaan ja pitää valheellisen vaalipuheen niissä ajaen sitten pois. Legioonat eivät edes kysyneet kannatusta, vaan ratsastivat ja marssivat ja auttivat väestöä kaivamalla ojia, korjaamalla aitoja ja auttamalla myös esim. sadonkorjuussa. 1931 puolue saattoi kokeilla onneaan jo vaaleissa.

Valitettavasti demokraattinen kulttuuri oli maassa ollut aina ennenkin melkoista Villin Lännen menoa. Äänilaatikoita katosi usein joukoittain ja ihmisiä estettiin pääsemästä äänestyspaikoille. Poliisit saattoivat tehdä tyhjäksi vaalitilaisuuksia. Legioona kohtasi varsin paljon likaisia temppuja. Vaalitilaisuuksia estettiin ym. Lisäksi koko liike julistettiin kielletyksi falseflag-tyylisen jupakan nojalla. Eräs henkilö oli yrittänyt ampua ministerin ja juutalainen lehdistö ja yhteiskunta syyttivät teosta Legioonaa, vaikka se ei liittynyt siihen millään tavalla eikä tekijällä ollut yhteyksiä legioonaan. Vaikka oikeus vapauttikin Legioonan myöhemmin, koko kampanja hyytyi eivätkä vaalit menneet hyvin. Juutalaispäälliköillä ja heidän kätyreillään ei kuitenkaan ollut keinoja rajoittaa Legioonan jatkuvaa kasvua. Tässä ja aiemmissa tapauksissa on ollut tärkeää huomata, että oikeusjärjestelmä ei vielä ollut täysin korruptoitunut, vaikka puoluekoneisto suurimmaksi osaksi olikin (poislukien lähinnä siis Legioona ja Cuzan puolue). Toisaalta oikeuslaitos ja yhteiskunta joutuvat ajattelemaan myös yleistä mielipidettä. Myös juutalaismafia. Vaikka yhteiskunta on heidän hyppysissään, kaikki valta ei välttämättä ole. Osuvasti Codreanu kirjoittaa, että jos juutalaiset vain olisivat voineet tehdä mitä tahtovat, niin he olisivat murskanneet Codreanun yritykset ja järjestöt ym. Väännöissä nähtiin heidän valtansa. Valtaa he käyttävät Codreanun mukaan aina brutaalisti täysimääräisesti eikä siinä auta lätinä demokratian tai oikeusvaltion periaatteista tms. He ovat röyhkeitä, mutta joutuvat myös ajattelemaan yleistä mielipidettä ja sitä, mikä kostautuisi. Myöskään heidän käsissään olevat vaikuttajat tietävät, että eivät voi tehdä mitä hyvänsä. Osa heistä taas ei esim. haluaisi luopua sananvapaudesta tms. Vähä vähältä yhteiskuntia siis kuitenkin tälaisessa ikään kuin prosessissa nakerretaan täydelliseen juutalaisherruuteen. Juutalaiset kyllä käyttävät maksimaalisesti aina kaiken sen vallan, mikä heillä on.

Seuraavissa vaaleissa kansalliskaarti ja armeijan joukot estivät vaalitilaisuuksia. Kansaan teki kuitenkin vaikutuksen esim. se, että kun muut puolueet joutivat luopumaan valitaistelusta eräällä paikkakunnalla lumimyrskyn vuoksi, Legioonan miehet etenivät paikalle kampanjoimaan. Tästä sydämistyneenä kansalliskaarti hyökkäsi legioonalaisten kimppuun ja järjestön jäsenet saattoivat joutua tulitaisteluihin, jonka jälkeen heitä lojui kymmeniä maassa heitteille jätettynä viranomisten toimesta, haavoittuneina ja tiedottomiksi hakattuina. Lopulta Codreanu pääsi edustamaan liikettään parlamenttiin v. 1932. Myöhemmissä vaaleissa puolue sai useita kansanedustajia. Vuonna 1933 liberaalien Ducan johtaman hallituksen ministeri Nicolae Titulescu, yksi juutalaisten pääageteista Romaniassa, kielsi järjestön uudelleen. Tuhansia legioonalaisia vietiin keskitysleireihin Oikeuslaitos osoitti taas sen, että jotain laillisuutta maassa vielä oli jäljellä. Legioona vapautettiin. Mielenkiintoisesti jo tuolloin kun yhteiskunta oli otettu haltuun ja solutetu, juutalaiset saattoivat röyhkeästi tehdä falseflag-operaatioita. He saattoivat sytyttää oman asuinalueensa palamaan. Heidän lehtensä alkoivat sitten kylmästi syyttää Legioonaa ja poliisi ja hallitus heti reagoivat olettaen Legioonan syylliseksi. Myöhemmin sitten kaikki osoitettiin perättömäski syyttelyksi, mutta yhteiskunta toimi heti samassa juonessa juutalaisten kanssa, vaikka mitään ei ollut todistettu. Sama shapluuna kuin 11/9/2001, Lavon-affääri 1954, Kristalliyö ym. ym. ym. Nyt Ducan hallitusta edustavat tahot saivat vain näpäytyksen. kaiken huippu oli se, että hallitus antoi rahaa juutalaisille kaksikerrosksisten talojen rakentamiseen falseflagtuhopolton jälkeen, kun oma kansa eli kurjuudessa! Mielenkiintoista on myös, kuinka lehdistö saattoi noin valehdella Legioonasta eikä tämä voinut puolustrautua. Vastaava kampanja oli myöhemmin, kun lehdistö väitti Legioonan rahoittaneen toimintaansa väärää rahaa painamalla. Se kun oli kyennyt jopa ostamaan yhden kuorma-auton! Kunnon foliotyyliin juutalainen lehdistö saattoi levittää myös väitteitä Hitlerin salaisesta rahatuesta ja myös esim. väittää juutalaisten rahoittavan mukamas Legioonan toimintaa. Legioonaan kielteisesti suhtautuvan historioitsijan Eugene Weber kirjoitti juutalaisten dominoimasta Romanian establishmentista: ”Jokaista establishmentin kokemaa todellista uhkaa vastaan sen palkkarengit ja hyödynsaajat turvautuivat mihin hyvänsä keinoon, kuinka laittomaan ja kuinka väkivaltaiseen hyvänsä: armeija, poliisi, kansalliskaarti, siviili- ja sotaoikeudet, hallitsevan apparaatin kaikki kiusaamis- ja syyllistämismahdollisuudet oli valjastettu heitä vastaan, jotka haastoivat koko järjestelmän.”

Kolmen vuoden aikana liike kasvoi tasaisesti. Codreanu organiosi työläisjoukkoja kaupunkeihin ja niiden määrä oli lopulta 13 000. V.1937 Legioonan vaalirintama ”Kaikki isänmaan puolesta” nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi maassa. Koska establishmentin puolueet olivat kärsineet pahoja tappiota, nousi vakavaksi kysymykseksi Legioonan hallitukseen meno ja Codreanun dominoima hallitus. Yksi mies oli vielä hänen tiellään: kuningas Carol II. Tätä ei saa käsittää väärin, sillä Codreanu oli aina kannattanut monarkiaa eikä halunnut syrjäyttää kuningasta. Autoritäärinen, mutta heikkoluonteinen kuningas oli englantilaisten ja vapaamuurarien mies. Hänen juutalaisella vaimollaan Magda Lupesculla (Oikea nimi: Wolff) oli häneen suuri vaikutusvalta. Samoin tietenkin maailman salaisella eliitillä. Kuningas oli myös tunnettu ahneudestaan ja sen vuoksi kuningas Ferdinand oli tehnyt hänet perinnöttömäksi. Kuninkaan kuoltua Carol II palasi Romaniaan Ranskasta ja kaappasi puolueiden tuella vallan pojaltaan Mikaelilta. Juutalaiset panivat nyt toivonsa heikkoon englantilaisten ja juutalaisen vaimon kontrolloimaan turhamaiseen ja typerään kuninkaaseen.

Laki salli kuninkaalle mahdollisuuden hylätä tai hyväksyä kansalliskokouksen ministeriesitykset. Juutalaisten neuvonantajiensa neuvosta hän kieltäytyi hyväksymästä mitään hallitusta, jossa Legioona olisi mukana. Nyt hän antoi valtuudet pienelle oikeistopuolueelle muodostaa hallitus ja kaappasi vallan itselleen ja juutalaisille naruista vetelijöilleen helmikuussa 1938. Nimellisesti Bukarestin ortodoksisen patriarkan johtama nukkehallitus nimitettiin kulissiksi. Eliitin mies Armand Calinescu oli hallituksen todellinen voimamies ja sen oikeusministeri. Hän oli tosiasassa vain gangsterityyppi ja siten vain väline. Calinescu välittömästi määräsi kaikki legioonalaiset vangittavaksi. Tämä oli täysin ennustettavissa. Erityislaatuinen persoonallisuus Codreanu olisi voinut paeta Saksaan tai Italiaan tai jopa tehdä vallankaappauksen. Hän ei kuitenkan halunnut ryhtyä mihinkään näistä, vaikka arvasi vaihtiehtona olleen kuoleman. Ilmeisesti hän jopa halusi kuolla, koska piti sitä parhaana ratkaisuna konfliktissa. Monarkismista hän ei halunnut luopua vain siksi, että toiset kuninkaat olivat huonoja. Hän halusi antaa esimerkin. Hän kertoo jo kirjassaan, kuinka merkityksellisiä marttyyrit ovat ja kuinka heistä jää kuolematon muisto. Tappion tai vääryyden kärsineet uhrit vaikuttavat tervehdyttävästi muuhun kansaan ja tulevat sukupolvet saavat voimaa heidän esimerkistään ja suorittavat urotekoja heidänkin edestään. Kaikki kääntyisi voitolliseksi. Siten Codreanu pidätettiin, vaikka hän ei ollut tehnyt elettäkään minkään väkivaltaisen kumoustoiminnan suuntaan eikä sellainen ollut hänelle mikään vaihtoehto. Hän ja hänen lukuisia kannattajiaan tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen valtiopetoksesta. Codreanun vangitsemisesta huolimatta hänen valtava moraalinen auktoriteettinsa jatkoi vainottujen legioonalaisten inspiroimista. Itse asiassa kauan hänen kuolemansa jälkeen sotavuosina tavattiin sanoa kuolleen Codreanun johtaneen Romaniaa, vaikka Antonescu halusi myös juuria Rautakaartin pois maan päältä.

Tietenkin Romania oli luisumassa muutenkin Saksan vaikutuspiiriin, johon se kaatui vasta 23.8.1939 etupiirijaon ja valtapoliittisen keikahduksen myötä. Codreanun murha oli englantilaisen valtablokin taistelua toisaalta fasismin etenemistä vastaan ja omien valta-asemien puolesta. Vaikka Codreanu ei olisi suuntautunut ulkopoliittisesti Saksaan, juutalaiset olisivat menettäneet valtansa ja talousasemansa maassa. Demokratia ei juuri koskaan voi toimia juutalaista rahaeliittiä vastaan, sillä se on aina enemmän tai vähemmän ollut sen huijaus. Romania oli vahvasti englantilaismielisissä käsissä ja muistamme esim. ministeri Tilean yrittäneen valehdella maailmansotaa syttymään.

Juutalaiset vaativat suureen ääneen Codreanun verta. Magda Lupescu, kuin modernin ajan Esther, vaati rakkaaltaan Codreanun teloittamista. 29.11.1938 Codreanu ja 13 hänen lähintä alaistaan siirrettiin selleistään Ramnicul-Saratin vankilasta. Sieltä pieni ryhmä kuljetettiin kuorma-autolla romanialaiseen metsään. vankien kädet olivat sidotut selän taakse ja jokainen oli kuristettu, aivan kuin talmudistisen rituaalin mukaisesti. Kun vangit oli todettu kuolleiksi, heille annettiin vielä nsikalaukaus. Kaikki ymmärsivät, että tarinat pakoyrityksistä olivat valhetta. Codreanu ei olisi sellaista tehnyt koskaan periaatteesta.

Kahden vuoden kuluttua Calinescu oli kuollut legioonalaisen luotiin. Kuningas Carol pakotettiin luopumaan vallasta eikä hän vaimoineen palannut Romaniaan enää koskaan. Hänen politiikkansa oli ollut tuhoisaa ja se johti Transylvanian ja Bessarabian menettämiseen ja myös alueiden luovuttamiseen Bulgarialle. Legioonat pääsivät pannasta ja hallitsivat lyhyen aikaa Carolin jälkeen. Antonescu oli hallituksen vahva mies ja vain nimeksi legioonalainen. Hän kaappasi vallan 1941 ja tukahdutti Legioonan. Tämä oli loppun alkua. Romanian jaloimmat ja isänmaallisimmat voimat olivat tietenkin legioonalaisia ja monet saivat surmansa taisteltuaan sankarillisesti saksalaisten kanssa bolshevistisia raakalaislaumoja vastaan. Antonescun antauduttua legioonalaiset jatkoivat taistelua (muistamme Antonescun pettäneen Euroopan kansat Wehrmachtin petturien kanssa samassa juonessa, ks. Sensuroitua Historiaa-blogilta kirjoitua Petos Itärintamalla osa II: 1943-44). Parhaat goijmeista on tapettava tunnetun ”viisauden” mukaan. Kommunistien asettama nukkehallitus juutalaisen Ana Paukerin johdolla metsästi, kidutti ja tappoi Legioonan jäsenet hirvittävässä sadistisessa vihan vimmassa. Monet legioonalaiset tosin olivat paenneet ulkomaille. Kuten osin Codreanukin kirjoitti, hänen tekonsa muistetaan ja hänen kohtalonsa osaltaan on antanut vauhtia Legioonan perinteen ja ajatusten vaalimiselle.


Em. kirjoitus on laadittu tiivistettynä Walshin kirjasta ja lisäämällä siihen tavaraa Codreanun kirjasta. Loput lisäykset teen tähän loppuun:

Romaniassa oli aiemminkin ollut antisemitistisiä ja nationalistisia puolueita ja liikkeitä. Osa ei ollut ymmärtänyt juutalaiskysymystä oikealla tavalla eli tietoa puuttui. Jo 1912 oli prof Cuzan ja Codreanun isän ryhmä menestynyt kohtalaisesti. Muutamassa maakunnassa hallintomiehet eivät olisi pärjänneet vaaleissa enää ilman terroria. Codreanun isä oli haavoittunut kahinoissa. Judeo-massooniset voimat olivat onnistuneet hajottamaan myös tuon liikkeen luomalla skisman prof. Cuzan ja Nicolae Iorgan välille. Tällä kertaa Cuza oli oikeassa, koska Iorga oli ollut taipumassa erinäisten oikeuksien myöntämiseen juutalaisille.

Vasile Alecsandri juutalaisista 1879: ”…Mitä ovat valloittajat? He ovat aktiivisia, älykkäitä ihmisiä, väsymättömiä toteuttamaan missionsa; sokeimman uskonnollisen fanatismin harjoittajia; ylimyksellisimmät maan päällä, kaikkein kyvyttömimmät assimiloitumaan muiden kansojen kanssa maailmassa..Mitä he vaativat meiltä? Omistajuutta kansamme maahan, tämän maan entisten asukkaiden ja valtiaiden alistamista orjikseen, kuten nykyisin on käynyt talonpojille Galtsiassa ja Bukovinassa. Tämä maa on rikas; se omaa monta kaupunkia, rautateitä, kehittyneitä instituutioita ja kansan, joka on varsin kyvytön ennakoimaan asioita, kuten kaikki latinalaisperäiset kansakunnat…Mikä olisikaan helpompaa kuin asettaa itsensä tämän maan kansalaisiksi ja muuttaa kaikki israelilaisten omaisuudeksi?” Kirjassa on monta mielenkiintoista puheenvuoroa keskusteluista tuolta ajalta. Esim. Ion Heliade Radulescu: ”Ettekö näe, että Kiket Englannissa ja Ranskassa eivät vain vaadi kansalaisoikeuksia uskonveljilleen Romaniassa, vaan ylivaltaa; haluavatko he perustaa rahan aristokratian? Kultaisen vasikan…?

Corneliu Codreanu: ”Kuka uskoo, että juutalaiset ovat joitakin köyhiä ja onnettomia, jotka saapuvat tänne hazardin luonteisesti, tuulien tuomana tai kohtalon ajamina tms., erehtyy. Kaikki maailman juutalaiset muodostavat suuren yhteisön, jota sitoo yhteen veri ja talmudistinen uskonto. He muodostavat keskenään hyvin kurinalaisen valtion, jolla on lait, suunnitelmat ja johtajat, jotka laativat näitä suunnitelmia. Kaiken perustana on Kabal. Siten emme kohtaa erillisiä juutalaisia, vaan järjestäytyneen voiman, juutalaisen yhteisön. Jokaisessa kaupungissa tai kauppalassa, johon juutalaisia asettuu, Kabal (juutalinen yhteisö) järjestäytyy välittömästi. Kabalilla on omat lakinsa, veronsa, oma erillinen oikeusjärjestelmä ym. ja se pitää koko juutalaisväestön alueella tiukasti yhdistyneenä ympärillään. Täällä pienessä Kahalissa kauppalassa tai kaupungissa laaditaan kaikki suunnitelmat: Kuinka voittaa puolelleen paikallisia poliitikkoja ja viranomaisia; kuinka soluttaa tiettyjä piirejä yhteisön eduksi, kuten maistraatteja, sotilaita, korkeita viranomaisia; mitä suunnitelmia on tehtävä sen ja sen kaupan alan anastamiseen kokonaan pois romanialaisten käsistä; Kuinka tuhota paikallinen antisemiitti; Kuinka tuhota lahjomaton osa viranomaisista, jotka saattaisivat vastustaa juutalaisten intressejä; Mitä suunnitelmia on sen varalle, että paikallinen väestö alkaa mellakoida ja liittyä antisemitistisiin järjestöihin…”

Referoitua: Poliitikkoja voitetaan lahjonnalla, poliittisen koneiston rahoittamisella, propagandalla ym.Jos paikkakunnalla on useita juutalaisia pankkiireita, jokainen saattaa keskittyä tietyn puolueen rahoittamiseen. Viranomaisia ja poliitikkoja voidaan myös kiristää. Ensimäisen lahjan vastaanottaminen tekee kohteesta juutalaisen orjan, jota voidaan aina kiristää kaiken paljastamisella tai muilla asioilla, joista on otettu selvää tai sitten on yritetty luoda luurankoja kaappiin erinäisillä ansoilla ym. Yksilö voidan myös tuhota, helpostikin, jos kohteella on heikkouksia. Seksistit voidaan tuhota lähettämällä nainen, joka tuhoaa perheen. Väkivaltaihmiset voidaan järjestää tappeluihin, joissa he joko kuolevat tai tappavat toisen ihmisen ja joutuvat vankilaan etc. Jos et ole alkoholisti tai seksisti ym., niin jäljellä on silkka valehtelu ja parjauskampanjat. Solutusta suoritetaan nuoleskelemalla, palveluksilla, lahjonnalla ja pyrkimisellä asemiin. Solutusta voi olla myös juutalaisen sihteerin tarjoamisella poliitikolle. Tämä hoitelee ostoksia, kaitsee lapsia ja on oikein avulias ja pian korvaamaton. Romanialainen kauppias tuhotaan kilpailulla joka voitetaan käyttämällä heimon resursseja ja omien liikemiesten yhteispeliä. Poljetaan hintoja, ostetaan juutalaisilta vaikkapa ulkomailta saakka, boikotoidaan ym. ym. Romanialainen ei saa tukea tai suojaa valtiolta, mutta juutalainen saa Kahalilta, joka on valtio valtiossa. (Juuri tämän vuoksi aiemmin vastustettiin yhtäläisten kansalaisoikeuksien antamista ja samasta syystä muualla maailmassa historiassa. Juutalaisilla kun oli erioikeudet ennestään ja he muodostivat aina ikään kuin valtion valtiossa. Yhtäläiset oikeudet merkitsivät parempia oikeuksia ja voisivat johtaa ylivaltaan. Kuitenkaan missään ei sallita mitään kiintiöitä juutalaisten kohdalla, vaan sellaisista ym. puhuminen olisi ”antisemitismiä”)

C toistaa uudelleen, että tulijat eivät ole mitättömiä yksilöitä, jotka saapuvat hazardinomaisesti tai kohtalon ajamina, suojaa tarviten. Hän kertoo romanialaisten kohtaavan juutalaisen valtion, armeijan, joka on tulossa maahan valloittaakseen sen. Juutalaiset väestönsiirtymiset Romaniaan on ohjattu hyvin laaditun suunnitelmnan mukaisesti, juutalaisten huippukokous ehkä etsii uutta Palestiinaa, jonka muodostavat joukko valtioita Itämereltä Puolan osien ja Tshekkoslovakian kautta ja puolen Romanian halki Mustallemerelle, josta vodaan luoda meriyhteys oikeaan Palestiinaan. Missä on se naiivi henkilö, joka uskoo juutalaisten massojen liikkeiden olevan suunnittelemattomia?

Seuraa kertaus keinoihin kansakunnan nujertamiseksi. Taloussodan lisäksi käydään Codreanun mukaan henkistä sotaa kansakunnan moraalia vastaan. Ajetaan ateismia ym. mätää. Tähän päästään mm. hamuamalla lehdistö kontrolliin ja omistukseen. Romanialaisten keskuuteen luodaan myös kiistoja ja pannaan eri kuppikunnat taistelemaan keskenään ym. Perhearvot tuhotaan, levitetään alkoholia ym. ”Juutalaiset käyttävät suunnitelmia kuin myrkkykaasuja sodassa, käyttääkseen niitä vihollisiaan vastaan, eivät omaa kansaansa vastaan. He propagoivat ateismia romanialaisille, mutta eivät itse ole ateisteja. He haluavat viedä romanialaisilta rakkauden heidän maahansa, mutta anastavat tämän maan heiltä. He nousevat kansallista ideaa vastaan, mutta pysyvät sovinistisen lojaaleina omalle kansakunnalleen.”

Kun juutalaiset eivät onnistuneet työläisten nostattamisessa opiskelijaliikettä vastaan. he ajoivat hallituksen ja poliitikot opiskelijoita vastaan. Miten? Poliittiset puolueet tarvitsevat rahaa ja lainoja ulkomailta; ja kun ne pääsevät valtaan, ääniä; suosiollisen lehdistön, kun ne ovat oppositiossa. Juutalaiset Codreanun mukaan uhkasivat leikata rahoituksen, jota tarvitaan puolueiden vaalipropagandaan; uhkasivat katkaista yhteistyön juutalaisen kv. finanssin kanssa ja siten lainat hallitukselle; uhkasivat kontrolloida laajoja määriä ääniä, joiden avulla he nyt, kun heillä on kansalaisoikeudet, saattoivat ratkaista vaaleja osallistumalla demokraattiseen järjestelmään; he uhkasivat manipuloida kansaa lehdistön avulla, jota he kontrolloivat lähes täydellisesti ja jonka tukea ilman hallitus tai puolue voidaan nujertaa. Raha, lehdistö ja äänet merkitsevät demokratiassa elämää ja kuolemaa. Eliittijuutalaiset kontrolloivat kaikkia näitä ja siten Romanian puolueet ovat muuttuneet pelkiksi välineiksi juutalaisen vallan käsissä. Jos vastustaa juutalaisia, saa vastaansa hallituksen, puolueet, paikalliset viranomaiset, armeijan, kun taas juutalaiset vain katsovat rauhassa päältä. Myöhemmin C toteaa, että koska demokratiassa puolueiden välinen kilpailu on kallista, demokratia vaatii aina paljon rahaa. Luonollinen seuraus on se, että siitä tulee juutalaisen kv. finanssin alistama. Koko kansan kohtalo annetaan paankkieliitin käsiin.

C: ”Juutalais-liberaalinen voima oli kuullut opiskelijoiden liikkeestä. Se huomasi, että opiskelijat kampanjoisivat sitä vastaan yhtenä ryhmänä. Mikään ei pelota juutalaisia yhtä paljon kuin yhtenäisyys toisissa: yhtenäinen ajattelu ja tunne liikkeessä, kansakunnassa. Tämän vuoksi he ovat aina ”demokratian” puolesta, jossa ei ole muuta etua kuin kansakunnan vihollisen etu. Sillä demokratia rikkoo kansakunnan yhtenäisyyden ja hengen, jolloin kansakunta kukistuu, kun se kohtaa jakautuneena demokraattisiin puolueisiin Romanian ja muun maailman juutalaisten täydellisen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden.”

Romaniassa käytännössä kaikki, jotka saattoivat rahoittaa, olivat juutalaisia pankkiireita, upporikkaita juutalaisia, juutalaisia viljadiilereitä, suuria juutalaisia tehtailijoita ja kauppiaita. He rahoittivat poliittiset puolueet tarkoituksenaan Codreanun mukaan kukistaa (”tuhota”) romanialaiset heidän omassa maassaan.

Yksi Codreanun Legioonan aktivismin muodoista oli hankkia vihanneksia ja myydä niitä juutalaisia halvemmalla. Juutalaiset hallitsivat vihanneskauppaa kähes kaikilla kauppa-alueilla Romaniassa.

M sanoo
Ernst von Salomon kertoo kirjansa Fragebogen lopussa, että Tshekkoslovakia vaati tuomiolle Hans Luninin, joka oli ollut diplomaattina Slovakiassa sodan aikana. Kaikenlaisia tekosyitä siis keksittiin, jotta voitiin murhata ja kiduttaa viattomia saksalaisia. Lundin vietiin tuomiolle Tshekkoslovakiaan ja kuristettiin niinikään talmudistisella rituaalilla eli kuristamalla. Kuolinkamppailu kesti kauan, 20 minuuttia, sillä kuristaminen tapahtui hitaasti. Kuitenkin esim. N-liitolla oli myös edustusto Slovakiassa vuoteen 1941 saakka.

Suosittelen lukemaan tuon Codreanun kirjan. Siinä hän kertoo paljon näkemyksiään esim. demokratiasta. Joku on joskus sanonut, että päättäjämme olisivat kuitenkin maamme luonnollinen eliitti. Tämä on mielestäni erehdys. Demokratiassa ei Codreanun mukaan maata edusta mikään oikea eliitti, vaan yleensä melko huono tai huonoin aines. Demokratiassa johtajat ajavat lähinnä oman maallisen omaisuuden keräämistä ja ovat siis korruptoituneita jo näin. Lisäksi poliitikot ajavat puolueen asemia eivätkä tietenkään piittaa minkään terveen asian ajamisesta, koska globalistit ovat kieltäneet sellaisen. Tosiasiassa demokratioissa ja siis myös Suomessa eliitti koostuu moraalisesti alhaisesta ja rikollisesta kuona-aineksesta. Kyvykkyyttä voi olla, mutta ei välttämättä sitäkään. Joka tapauksessa sitä käytetään väärin.

One thought on “Corneliu Codreanu ja hänen Legioonansa /Rautakaarti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: