Karl Heise: Entente-vapaamuurarit ja Maailmansota

Karl Heise: Entente-vapaamuurarit ja Maailmansota

Suosittelen lukemaan Karl Heisen kirjan ”Entente-Freimaurerei und Weltkrieg (1920 laajennettu 2. painos): Täällä https://archive.org/details/Heise-Karl-Entente-Freimaurerei-und-Weltkrieg ilmaisesti ladattavissa ja monessa muussakin paikassa, esim. http://www.germanvictims.com/wp-content/uploads/2013/09/HeiseKarl-Entente-freimaurereiUndWeltkrieg1920209Doppels.Scan_.pdf

Mies oli itsekin vapaamuurari, mutta kirjassa ei mielestäni ole petoksellisuutta havaittavissa, vaan ehkä pikemminkin kyseessä on pettyneen miehen tilitys. Ehkä hän on oikeasti uskonut johonkin mystiikkaan, kun hän alussa esittelee jonkin verran oppia. Ehkä se on huijausta juuri tai sitten hän oikeasti oli ihastunut näihin mystisiin oppeihin. Hän myös tuntuu surutta siteeraavan Blavatskyä, kun hän esittelee liikkeen historiaa. Tietenkään hän ei kai niistäkään voi kaikkea kertoa. Valheelliselta tuntuvat kirjassa juuri lähinnä esitykset historiasta. Luulisi, että päällimmäisenä juuri ei tulisi mainita Stuartien vapaamuurariliikettä tai Ludvig XIV:n. Mutta pian tämän jälkeen kirja muuttuu melko antoisaksi ja antaa ihan hyvää kuvaa asioista. Jos jostain asiasta ei saa liikaa puhua, niin luulen tämän johtuvan pikemminkin ulkoisesta paineesta tai siitä, että vapaamuurari ei voi henkensä uhalla sanoa enempää. Esim. juutalaisten roolista hän on pidättyväinen, kun asiasta puhutaan suoraan. Hän sanoo välistä heidän olleen vahvasti mukana siinä ja jättää asian oikeastaan auki. Kirja tulisi lukea kokonaan saadakseen oikean kokonaiskuvan ja koska kirjassa on niin paljon kiinnostavaa asiaa joka sivulla (sen alkuosuuden jälkeen). Siksi kerään tähän vain jotain mielestäni aiheellista ylöspantavaa.

Grazer Wochenblatt oli lehtimaailmassa usein syvällisesti valtapolitiikan saloihin pureutuva poikkeustapaus, joka tarkasteli avoimesti arkojakin asioita. Jo helmikuussa 1911 se osasi valottaa, mitä oli ilmassa: ”Ratkaisun päivä saksalaisen keisarivallan (monarkkisen periaatteen) ja internationalistisen vallan (demokraattis-kumouksellinen periaate) on lähempänä kuin typerät uneksijat pystyvät käsittämään tai edes uneksimaan. Aikamme tulee näkemään verta, sillä myös nämä valtavat kysymykset ratkaistaan vain verellä ja raudalla. Tämän pystyy käsittämään vain se, jolla on hyvin harvojen tietämä selvyys kaikkiin maihin levittäytyneestä salaisesta saatanallisen kierosta järjestöstä, jolla on suunnaton valta hallitsemansa kultavarannon ansiosta yhdistyneenä lehdistön hallintaan ja vallankumouksellisten massojen johtamiseen…. Syvällinen ajattelija ja suuri organisaattori, kreivi von Moltke, Saksan armeijojen johtaja 1870/71, tunsi tämän saatanallisen ovelan organisaation. Hän sanoi: ”järjestön jäseniä johdetaan tuntemattomalta taholta yhteisiä päämääriä kohti.. He muodostavat yhden valtion kaikkien valtioiden sisällä…”

Neue Zürcher Nachrichten 31.7.1917 ja Zentralblatt für Okkultismus Bd. X s. 475 tietävät kertoa paavi Pius X:n toistuvasti ennakoineen suurta sotaa Saksaa vastaan 1910, 1912, 1913 ja 1914 paavilliselle valtiosihteerilleen kardinaali Merry del Valille, kuten veli rené Bazin ja Msgr. de Laval yhtenevästi ovat kertoneet. Paavi oli tiennyt sanoa, että sota alkaisi ”ennen vuoden 1914 loppua”. Koko maailman keskittymistä Saksa vastaan ennusti myös 1910 tutkimus ”Minerva-kirjojen” osassa n:o 5.

Romaanissa Endymion Benjamin Disraeli tietää, että Englannissa salainen diplomatia oli jo soluttanut koko kansakunnan ja melkein ottaneet kaiken vallan. 25 vuodessa veljet tulisivat ottamaan haltuunsa osansa maan hallitsemisesta. Euroopassa ei ollut ollut yhtään suurta liikettä, joiden luomisessa ja / tai toiminnassa eivät olisi näytelleet suurta osaa nämä miehet. ”Juutalaiset ja venäläinen salainen diplomatia olivat Länsi-Euroopassa esiintyneen jatkuvan kuohunnan takana. Juutalaiset olivat sen järjestäneet ja johtivat sitä.” Sitten Heise esitti tämän tarkoittaneen juutalaisia rappareita Lännessä ja Venäjän vastaavia juutalaisia ja sitä osaa venäläisestä eliitistä, joka oli virallisesti kielletyn vapaamuurariliikkeen soluttama. (M: Tässä kohtaa Disraeli kai kuitenkin etupäässä salaa Englannin eli myös hänen itsensä roolia, vaikka varmasti Venäjällä vapaamuurarit vaikuttivat vahvasti politiikkaan ja muuhunkin. Disraeli ei aina ole täysin luotettava. Täyden vallan venäjällä voisi saada vasta tsaarin kaaduttua. Disraeli syyttää aina juutalaisia etenkin vallankumouksista. Pääministeriksi päästyään hänen on myös itse täytynyt olla kaikenlaista puuhaamassa monen kumouksen takana, sillä Englanti mielestäni oli näiden kumouksellisten liikkeiden takana. On totta, että valtavirtatutkimuskin tietää vasemmistojuutalaisilla olleen vahvan roolin vasemmistolaisuudessa ja vallankumouksissa etenkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Disraeli itse oli kristityksi kääntyneen juutalaisen poika.) 25 vuotta merkitsivät 1900-luvun alusta / vuosisadan vaihteesta alkanutta aikaa. Heise siirtääkin näin huomion Englannin aateloituihin syntyperältään juutalaisiin (Avebury, Burnham, Cassel, Herschel, Ludloy, Michlham, Mond, Montague, Nathan, Northcliffe, Rothermere ja Rothschild), jotka hallitsivat ulkopolitiikkaa ja lehdistöä.

1800-luvun suurimpia vaikuttajia olivat juutalaiset paroni Moses Montefiore (k. 1885) ja Ranskassa Isaac Adolphe Crémieaux, jotka tunnetusti saivat sulttaanin keskeyttämään isä Thomaksenmurhan vuoksi käydyn rituaalimurhaoikeudenkäynnin 1840, vaikka syylliset Daouid Arari ja Aaroun Arari olivat jo tiedossa. Dokumentit tapahtumista katosivat Ranskan ulkoministeriöstä 1870 Crémieuxin ollessa pääministeri. Müncheniläinen Historisch-genealogisches Taschenbuch 23 s. 182 (1912) tietää Montefioren sanoneen Krakovassa eräässä kv. johtavien maailmanpoliitikkojen neuvonpidossa: ”Mitä jaarittelette! Niin kauan kuin meillä ei ole käsissämme koko maailman lehdistö, on kaikki puuhanne hyödytöntä.; meidän on vaikutettava koko maailman lehdistöön, petkuttaaksemme kansat ja eksyttääksemme ja huumataksemme heidät.” Montefiore kuului loosiin Mount Moriah n:o 34 Lontoossa. 1867 Unkarissa suoritettuun perustuslakiuudistukseen Montefiore onnistui vaikuttamaan veli kreivi Andrassyn kautta ja poliittinen painostus tuotti hedelmää. Unkarin vapaamuurarit saattoivat tämän jälkeen hallita unkarilaista politiikkaa.

Entente-vapaamuurarien tärkein päämäärä oli Englannin jatkuva määräysvalta yli koko maailman. (M: Siis kaikkien vapaamuurarien, sillä on vain yksi vapaamuurariliike.) Kaikkien maailman maiden on palveltava Englantia. Myös USA oli tosiasiassa Englannin satraappikunta (esim. suurmestaritar Annie Besant painotti tällaisen asiaintilan vallitsevan). Todellisuudessa siis oli yksi kansainvälinen loosi, jonka pääämaja oli Englannissa ja jonka alaisia muut suurloosit olivat. Heisen kirjassa esitetystä vapaamuurarien salaisesta kartasta oli puhetta jo täällä: Rudolf Steiner . Heise toteaa, että on selvitetty kartan olleen olemassa jo vuonna 1888. Ilmeisesti se on vieläkin vanhempi. Siis jo tuolloin oli ihmiskuntaa varten suunniteltu yksityiskohtainen suunnitelma. Versaillesin rauhansopimuskaan ei vielä hankkinut kartan kuvaamaa tilannetta Euroopassa, vaan tähän päästiin lopullisesti vasta 1945. Rannikkoalueet on merkitty Englannin vaikutusalueiksi. Vaikka ne nimellisesti olisivat olleet muiden maiden rannikoita, tosiasiallinen valta oli Englannilla kartan mukaan.

Liberaali sanomalehti Berliner Zeitung am Mittag tiesi kertoa 8/9. 6.1915 saksalaiseen vapaamuurarilähteeseen vedoten ranskalaisten ja italialaisten loosien konspiraation kolme keskeisintä tavoitetta: 1. Saksa oli tuhottava vakaan valtionmuodostustahdon linnakkeena. 2. Rooman paavinistuimelle tuli antaa kuolettava isku ja 3. Sosiaalidemokratia oli tehtävä pitkäksi aikaa loosien välineeksi. Belgiassa ja Italiassa olikin sosialidemokraattinen liike jo tuohon aikaan vahvasti vapaamuurarien hallussa, mikä oli synnyttänyt Ranskan sosialidemokraattien keskuudessa vapaamurareille vihamielisen alasuuntauksen. Vapaamuurarikonferenssissa 1900 Belgian Grossorientin suurmestari totesi: ”Kirkon ja vapaamuurarien välinen taistelu on taistelua elämästä ja kuolemasta. Tämä oli Heisen nimeämässä vapaamuurarilehdessä. Heise toteaa, että tätä taistelua kävivät myös eri maissa kirkon riveissä erinäiset tahot kirkkoa vastaan.

Tunnettu italialainen vapaamuurari ja agitaattori Giuseppe Mazzini vaati jo 1851 manifestissaan Lontoon keskuskomitealle Itävalta-Unkarin keisarikunnan hajottamista kansallisuuskiistojen avulla (esim. Neuen Zürcher Nachrichten 18.2.1919). Kansallisuusriitoja levitettiin etenkin Unkarin vapaamuurarien kautta. Mazzini sai tukea Ranskasta.

Belgia /lisää sodan ennakointia

Vapaamuurarien jo 1800-luvun puolivälistä asti hallitsema Belgia oli käytännössä Englannin linnoitus ja sillanpääasema mantereen puolella (vapaamuurarit tekivät myös periaatepäätöksen sekaantua politiikkaan jo 1854, mikä aiheutti ainakin näennäistä kiistaa Saksan ja Ruotsin loosien kanssa). Lee Smithin puheesta 1917 selviää, että Liittoutuneiden välillä oli salainen sopimus, jonka nojalla joko Ranskalle tai Belgialle hankittaisiin täysin saksalainen alue Reinin vasemmalta rannalta. Salaisesta diplomatiasta kertoo englantilainen E.D.Morel kirjassan Truth and War. Jo 1906 olivat Ranska ja Englanti laatineet salaisen sotasuunnitelman. Englanti oli myös luvannut tukea Ranskalle joka tapauksessa sodan sattuessa. Silti Englannin sodanjulistus oli vapaamuurariliikkeen täysin huomiotta jättäneelle Bethmann-Hollwegille yllätys. Sotasuunnitelma vuodelta 1906 vastasi täysin Belgian yleisesikunnan 1906 työstämää suunnitelmaa englantilaisten joukkojen rautatiekuljetuksista Belgian läpi kahden keskitysmarssin varalta. 100 000 englantilaisen saapuminen Belgiaan oli tarkkaan laskettu 6. -17. liikekannallepanopäiviksi (tämä on Norddeutsche Allgemeine Zeitungin paljastus helmikuulta 1917. Saksalaiset saivat käsiinsä Belgian salaisia sotasuunnitelmia, jotka paljastivat Belgian olleen kaikkea muuta kuin puolueeton maa 1914). Tässä ”liittoutuneiden armeijoiden” keskitysmarssisuunnitelmassa oli selvät suunnitelmat huoltoa ja haavoittuneiden käsittelyä varten. Myös nostoväen ja tulkkien käytöstä ym. Mielenkiintoinen tieto on se, että Englannin Wienin suurlähettiläs tiesi jo 15.7.1914 Itävallan ministerineuvoston 7.7. alkaen pitämien kokousten sisällöstä, mikä merkitsi energistä toimintaa Serbiaa kohtaan. Saksalle tietoa tuli vasta 21.7. ja vasta 24.7. Saksan hallitus sai tietää Serbian hallitukselle laaditusta nootista nootin tultua annetuksi Belgradissa 23.7. Myös Bernard Shaw toteaa, että Englannin sotaministeriö oli jo 5 vuotta ennen sotaa suunnitellut tulevaa sotaretkeä Flanderiin ja laivasto oli varannut ammukset Ranskan kanssa käytävää sopimuksen mukaista sotaa varten.

Belgian kautta hyökkääminen ei kai ole todellinen syy sotaan edes kaikkien Northcliffen halpoja iltapäivälehtiä lukeneiden mielestä. Morel toteaa, että Belgiaan asennoiduttiin kulloistenkin intressien mukaisesti. Vuonna 1887 ”Schnäbeli-jupakan” aikaan Englanti ei olisi reagoinut niin Ranskan kuin Saksan suorittamaan Belgian puolueettomuuden loukkaamiseen. Itse asiassa esim. Pall Mall Gazette on 4.2.1887 todennut, että vuoden 1831 ja 1839 sopimukset eivät velvoittaneet Englantia Belgian suhteen mitenkään. 1913 Belgian sosialistijohtaja ja sisäministeri Van der Velde piti Ranskan Grand Orientin päämajassa osoitteessa Rue Cadet 16 esityksen Belgian hallituspolitiikasta ja sotilaallisesta asemasta. Tässä puheessa hän sanoi Belgian hallituksen saaneen kuulla Poincarélta ja sir Edward Greyltä englantilaisten joukkojen puolustavan Belgiaa saksalaisia joukkoja vastaan. Belgialainen asiakirjanippu 1904/1914 diplomaattikertomuksia sisältää paroni Greindlin kertomuksen 6.12.1911, jonka mukaan Englanti ja Ranska tulisivat 150 000 miehen armeijalla tukemaan Belgiaa Saksaa vastaan. Vapaamuurarit Belgiassa olivat olleet koko ajan hyvin vihamielisiä saksalaisia kohtaan. 1842 belgialainen pääministeri Rogier sanoi G. v. Schultze-Gaevernitzin mukaan, että ”germaaninen elementti on juurittava pois Belgiasta.” Englantilainen työväenjohtaja MacDonald on lehdessä Kabour Leader kertonut sodan alettua, että sotaa oli valmisteltu 1906 alkaen ja sen periaatteen mukaisesti, että Kolmiliitto ei tulisi kunnioittamaan Belgian puolueettomuutta. Lisäksi ”Soir” kirjoitti elokuussa 1914, että Belgian hallitus oli neuvotellut ennen sotaa Belgian puolueettomuuspolitiikan lakkauttamisesta. Gil Blas ilmoitti lukijoilleen 25.2.1913, että Maubeugen linnoituksessa oli runsaasti englantilaisia ja ranskalaisia ammuksia. Ilmeisesti se olisi ollut Ententen joukkojen kokoamispaikka.

Sodan jälkeen Belgialle annettiin saksalaisia alueita kansallisuusperiaatteesta piittaamatta. Jo ennen rauhansopimusta Belgia miehitti reininpreussilaiskaupunki Jülichin. Heti kuulutettiin uusi järjestyssääntö, jonka mukaan siviili, joka ei hattua nostamalla tervehdi miehittävän armeijan upseeria ja heti väistä jalkakäytävällä tai kadulla, ammutaan. Lisäksi tällaista säädyttömyyttä seuraisi yhteissakko koko kaupungille. Näin siis ”kulttuurikansa” sodan jälkeen, joka vapaamuurarien propagandan mukaan pelasti koko ihmiskunnan. Mainittakoon, että blogissa amerikkalaisten teloituksista kertoneessa jutussa mainittu ranskalaisnainen Normandiassa oli 2. maailmansodan sodan jälkeen muistellut SS-panssaridivisioonan ”Hitlerjugend” miehiä, kuinka he aina olivat kohteliaita, avuliaita ja väistivät siviiliväestöä kaduilla, kujilla ym. Grosse Wendig-sarjasta luin myös amerikkalaisen tarkkailijan raportista Norjasta 1940. Siellä miehitysjoukkojen kerrottiin käyttäytyneen erittäin korrektisti väestöä kohtaan. Kertaus: ”Mielenkiintoista todellakin, kuinka sikamaisesti Belgia käyttäytyi sodan jälkeen. Se tunnetusti vaati karjaa ja muuta sotakorvausta mielettömästi Saksalta ja oli osaltaan saattamassa suurta nälänhätää ja massatuhoa aikaan Saksassa (puolueettomien tarkkailijoiden mukaan nämä ja Ranskan vaatimukset, jotka W. Wilson henkilökohtaisesti vaati Saksan toteuttavan, merkitsivät 800 000 ihmisen, pääasiassa lapsen kuolemaa Saksassa). Se vaati Malmedyn ja Eupenin alueet. Kansanäänestys tosin järjestettiin, mutta se oli bolshevikkityylinen. Kansalaisia vaadittiin listautumaan etukäteen omalla nimellään. Heitä uhattiin siten, että joka äänestäisi muun kuin Belgiaan liittymisen puolesta, karkotettaisiin välittömästi perheineen. Tyhjät äänet laskettiin Belgiaan liittymisen kannattamiseksi. On naurettavaa puhua Belgian puolueettomuudesta, kun he vaativat miljoonapäisen sotajoukon käyttöön soveltuvan suuren harjoitusalueen.”

Nesta Websterin kirjassa salaseuroista jo puhuttiin Portugalin vallankumouksesta. Tosiasiassa siis Englanti palkitsi korkein kunnianosoituksin Magalhaes Liman, vallankumouksen päätekijän ja 33. asteen vapaamuurarin, Portugalin vapaamuurarien johtajan. Englanti oli tukenut avoimesti vapaamuurarikumousta. Tri Heiderich on kuvannut osuvasti sitä, kuinka Englanti ”rauhanomaisesti” alisti vaikutusvaltansa alle pienet ja keskisuuret Euroopan valtiot. ”Kärjessä Englannin valtaan pudonneiden maiden joukossa on Portugali. Se on mallioppilas ja koealue englantilaiselle valtapolitiikalle. (Heise toteaa, että tämän vuoksi sanottiinkin asiantuntevissa piireissä tuolloin: ”Englanti portugalisoi maailman”.) Erityislaatuisen asemansa, pitkien rannikoidensa, kaukaisten siirtomaidensa, velkaantumisensa, viinien vientinsä Englantiin ja (vapaamuurarien ansiosta) viheliäisten sisäisten suhteidensa vuoksi maa purjehtii Englannin vanavedessä. Hieman paremmin, mutta melko samoin ovat asiat Tanskassa, Norjassa ja Kreikassa (näin siis Heiderich 1909). Samaan asemaan ovat ajautumassa myös Hollanti ja Belgia… Portugalista, Tanskasta, Norjasta ja kreikasta voidaan sanoa, että ne ovat jo nyt Britannian alaisia protektoraatteja.”

Mielenkiintoista, että Englanti jo 27.7.1914 keskeytti rahaliikenteen Saksan kanssa ulkomaisissa pankeissa. Ei mikään saksalaisystävällinen Charles Blankart toteaa kirjassaan Valuuttapolitiikat maailmansodassa, kuinka taitavasti Englanti alkoi valvoa punnan kurssia ulkomaisilla ja puolueettomilla markkinoilla. Vapaan arvioinnin sijaan se alkoi tukea puntaa (Sterlingiä). Eri maissa valtuutetuissa pankeissa vaalittiin korkeita luottoja, jotka kurssisyöksyn varalta toimisivat ostajina. Vahvoissa paikoissa jarrutettiin kurssikehitystä jakamalla englantilaisia nootteja. Kaikkialla englannin asiamiehet saivat määräyksen toimia salaisesti. Näin punnan kurssi pysyi aina korkeana. On mahdoton ajatus, että raha-asioissa näin sotaan varautuvalle maalle sota olisi tullut yllätyksenä. Sota ei myöskään yllättänyt Ranskaa, joka selvästi oli alkanut tukea valuuttaansa. Saksa ei voinut ilman suuria vaikeuksia kilpailla oman valuuttansa suhteen. Yksin Sveitsissä Saksan Pankki hävisi satojatuhansia markkoja päivässä Entente-loosimaille. Oli päiviä, jolloin Saksa osti Zürichissä 10 miljoonalla markkoja tukeakseen valuuttaansa. ja hävisi tällöin satoja miljoonia. Tästäkin selviää, mille taholle maailmansota oli yllätys. Etenkin kun poliittisessa elämässä jo kuukausia ennen sotaa rahavarmuus koettiin uhatuksi ja ennen sodan alkua englantilaiset pankit olivat alkaneet kotiuttaa saataviaan kaikkialta maailmasta. Myös Ranska yritti kotiuttaa saataviaan kullassa. Kesä-heinäkuussa yksin Englannista Ranska toi 4,2 miljoonan frangin arvosta kultaa ilmoittamatta erityistä syytä. Saksalla oli puolestaan suuria passiiveja Lontoossa, Pariisissa ja Brüsselissä, mutta se tiennyt, mikä muilla oli mielessä. USA:ssa ja Venäjällä saatavia oli varsin vähän. Heinäkuussa ennen sodan alkua koko maailman arvopaperikauppa keskeytettiin Geneveä ja Lausannea lukuun ottamatta. 7.8.1914 Englanti esti velkojiaan saamasta kullassa suuria saataviaan Lontoosta, kun se itse puolestaan vaati muilta velvollisuuksiensa täyttämistä. Mestarillisesti Englanti oli Blakartin mukaan varmistanut samalla merikaupassa maailmanpankkiirin aseman. Syyskuussa punta saavutti ennennäkemättömän 7 dollarin arvon New Yorkissa (Sterlingin pariteetti 4,8865 dollaria). Tämä johti suureen kullan laivaukseen Englantiin. Vapaamuurarihallitus torjui esim. finanssimies Sir Forganin Chicagosta vaatimukset kultavirran hillitsemiseksi. Sodan aikana puolueettoman Ruotsin lisäksi vain maailmanloosimaa Englanti kykeni välttämään valuuttansa pakkokurssittamisen. Vain Englanti tajusi välttää 4,5 vuoden ajan noottiensa muunnettavuusmahdollisuuden vakaana, kun kaikissa muissa maissa paperirahatalous vaurioitti kunkin maan valuutan kurssiarvoa. Englanti kykeni kattamaan valuuttansa kullalla, kun taas esim. Itävalta kykeni kattamaan vain paperirahastaan vain 1,5 % kullassa.

Samasta valikosta (Blogin kirjoituksia I maailmansodasta) voi linkata Wolfgang Hackertin kirjoituksen I maailmansodan alkamisesta ja taustoista sekä toisen aiheena Walther Rathenau. Niissä on myös puhuttu I maailmansodasta. Muissakin kirjoituksissa. Tuolla oli jo selvitetty venäläis-ranskalais-englantilaisia juonia. Kertaus: ”Vapaamuurariloosi Grand Orient lähetti kaikille maille ja niiden loosiveljilleen kiertokirjeen 1914, jossa massiivisella sotapropagandalla syyllistettiin Saksaa ja vaadittiin taistelua “ihmiskunnan vuoksi”. Vapaamuurarien tunnuslauseista yksi onkin, että “Totuus on se, minkä me totuudeksi tunnustamme”. Täältä lähtivät tarinat julmuuksista Belgiassa ym, sillä kyse oli Grand Orientin loosit Belgiassa ja Ranskassa. Tätä seurasivat jutut 600 000 kirkoissa kaasutetusta serbistä ym. Rohkeasti kysyy Hackert, onko myöhempikin “Holocaust” jonkinlainen propagandakierrätys. Grand Orientin Vapaus-loosin laki eräässä julkaisussaan ao. maissa 1889/90 kuului: ”Kukaan ei enää saa hallita, ellei ole saanut hyväksyntää vapaamuurareilta, tsaarien tsaarilta, kuningasten kuninkaalta” (Karl Heise: Ententefreimaurerei und Weltkrieg, 1920).” Suurloosinsihteeri veli Ulisse Bacci (33. aste): ”On väistämätöntä, että eri valtioiden hallitusten jäsenet ovat joko meidän veljiämme tai heidät syrjäytetään”. Badische Beobachter 1.6.1917 huomauttaa tähän: ”Englannissa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa on jo vuosia ollut mahdottomuus olla ministeri, jos ei ole vapaamuurari. Sellaista ei voi ajatellakaan.” Loosit halusivat jäsenikseen myös kaikenlaisia muita vaikutusvaltaisia henkilöitä yhteiskunnasta. Vaikutusvalta yhteiskunnissa yritettiin maksimoida. Lehden mukaan maailmansota oli vapaamuurarien ansiota ja he olivat myös pääeste rauhalle. Luvussa ”Englanti johtavana vapaamuurarimaana” Heise kertaa vielä tunnetun tosiasian, että Englanti oli mobilisoinut laivastonsa kuukausia ennen sodan syttymistä. Myös kerrataan laivastoupseerien oleilua Belgiassa useita viikkoja ja lisää paljastuksia eri puolilta Belgian osallisuudesta sodan suunnitteluun.

Kansallisuusperiaatteen läpivienti

Italian Grand Orientin suurmestari Ettore Ferrari kertoi kiertokirjeessään 27.12.1908 (Bad. Beobachter 247) seuraavaa: ”Sisimmän vakaumuksemme mukaan ihmiskunnan suuri isänmaa voidaan muodostaa eri ihmisheimojen yhteisymmärryksessä kansallisuusperiaatteen mukaisiin vapaisiin ja riippumattomiin valtioihin jakautuneena.” Kuulostaako kauniilta? Päällisin puolin melko hyvältä. Tosiasiassa tietenkin kansallisuusperiaate on varsin epäselvä käsite. Kansallisuusriidat ratkaisisi tietenkin vapaamuurarielin. Tästä voidaan jo päätellä, että tosiasiassa kaiken maailman lilliputtivaltiot olisivat olemassa vain tämän elimen tai sen taustalla olevan tahon armosta ja tosiasiallisesti se hallitsisi näitä maita ja tietenkin niiden johdossa olisivat vapaamuurarit, jotka siis tottelevat henkensä uhalla sokeasti isäntäänsä, oikein tai väärin. Kyseessä oli maailmantasavalta. Kansallisuusperiaatetta käytettiin lähinnä Saksan ja Itävallan keisarikuntien hävittämiseen ja silpomiseen. Kansallisuusriidat ratkaistiin muulloinkin usein täysin oikeudettomasti tai epäoikeudenmukaisesti. Uusista valtioista Tshekkoslovakia ja Jugoslavia olivat kummallisia ja vastoin kansojen tahtoa luotuja monen kansallisuuden ”monikulttuurisia” yhteenliittymiä, joissa yksi kansanryhmä sorti erittäin räikeästi muita ja tuhosi niiden kulttuureita. Myös Puolassa tuhottiin muita, mutta siellä sentään oli puolalaisia melko suuri enemmistö. Tavoitteena näyttäisi olleen luoda kärsimystä ja levottomuuspesäkkeitä ja kasata omaisuutta oligarkeille. Ennen sotaa etenkin Itävalta-Unkarin sisällä vapaamuurarit loivat kansallisuusliikkeitä ja soluttivat niitä. Yhteistä niille ja Saksassa puolalaisille oli lähes uskonnolliset mittasuhteet saavuttanut saksalaisuuden ja saksalaisten vihaaminen. Kansallisuusperiaatteen tarkoitus oli murskata keisarikunnat ja ottaa koko maailma vapaamuurarien haltuun. Surkuhupaisaa oli, että myös Venäjän keisarikunta oli tarkoitus alun alkaen tuhota. Se murskattiin Disraelinkin mainitsemalla perinteisellä vasemmistolaisten vallankumousliikkeiden yhteistyöllä. Ne olivat myös yhteistoiminnassa erilaisten kansallisuusliikkeiden kanssa. Venäjä osallistui ennen tätä vastustajiensa murentamiseen panslavistisella kiihotuksella ja tukemalla slaavien kansallisuusliikkeitä. Alun siteeraus on yksi lukemattomista vapaamuurarien esityksistä, jotka paitsi maalailivat siis ruusuisia kuvia, myös suoraan sanoivat pyrkivänsä tuhoamaan (ei- vapaamuurariset) monarkiat ja keisarikunnat.

Heise alkaa seurata vapaamuurarien Serbian soluttamista 1890-luvulta, jolloin emäloosi Probatin alkoi toimia ja joka oli Unkarista käsin perustettu. Grand Orient Ranskasta ja Italiasta perustivat kaksi muuta loosia. Vapaamuurarit pyörittivät tunnetusti salaseuraa Narodna Odbrana (kansanpuolustus), jonka terroristijärjestö Musta käsi murhasi Itävallan arkkiherttuaparin. Mustan käden perustaja ja johtaja oli everstiluutnantti Dragutin Dimitrijewitsch, jonka loosinimi oli ”Apis”. Hän oli jo ollut päätekijä, kun 1902 Serbian kuningas Alexander ja kuningatar Draga Maschin oli murhattu. Tällöin astui valtaan kuningas Pietari. Salaseuran tavoite oli Suur-Serbian luominen ja uudet vallanpitäjät vaihtoivatkin valtion Itävaltaa kohtaan ystävällismielisen politiikan vihamieliseksi ja sotaan pyrkiväksi. Lisäksi kiihkokansalliset vallanpitäjät suhtautuivat yhtä vihamielisesti kaikkiin muihinkin naapureihinsa ja tavoittelivat alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Serbiaan ja jossa ei serbejä ollut koskaan asunut. Musta käsi oli vaikutusvaltainen ja se organisoi suurimman osan Serbian lehdistöä. Koska sen kautta kulki tie menestykseen politiikassa, suurin osa maan älymystöstä liittyi siihen. Mustaan käteen läheisissä suhteissa olivat Sokol-järjestöt ja Suur-slaavilainen salaseura.

Oikeudenkäynnissä terroristit veli Gabrinowitsch ja alaikäinen ja siksi ei-vielä-muurari Gavrilo Princip selittivät, että iskuun olivat sekaantuneet Narodna Odbranan johtomiehet Radoslaw Kazimirowitsh, Cubilowitsch, Grabez, ciganowitsch ja majuri Voja Tankositsch, kaikki vapaamuurareita. Vimeksi mainitulla oli läheiset yhteydet englantilaiseen majuri Susleyyn, jolla oli osoitteessa Hamptoncourtstreet 112 Lontoon Southendissä agitaatiotoimisto. Se jakoi Hessischen Lädeszeitungin mukaan rahaa poliittisten murhien suorittamiseksi, kuten esim. sosialistijohtaja Jaurès:n tai venäläisen ministerin kreivi Witten murhiin. Aseet, pommit ja rahat terroristit saivat mainituilta henkilöiltä. Kazimirowitsch oli Serbian johtava vapaamuurari ja kruununprinssi Alexanderin ystävä, jolla oli suurin valta Narodna Odbranassa. Hänellä oli läheiset suhteen venäjään, mutta hän oli matkustellut paljon. Ciganowitsch sanoi terroristeille, että vapaamuurarit olivat päättäneet murhata arkkiherttua Franz Ferdinandin jo vuonna 1912 ja päätös oli tehty Pariisissa Grand Orientin taholta. Kazimirowitsch oli suunnitellut murhan tarkasti jo aikoja sitten etukäteen. Alaikäisiä koululaisia järjestö käytti paljon. 1915 käytiin oikeutta 31 bosnialaista ja herzegovinalaista koululaista vastaan. Herttuaparin murha oli serbialaisten vapaamuurarien järjestämien Itävalta-Unkarin alueella suoritettujen terrori-iskujen kampanjan huipennus. NO:n johtohahmoja oli mm. Serbian pääministeri Paschitsch. Peitejärjestönä salaseuralle NO toimivat useimmiten Sokol-järjestöt. Lukuisten tekloitettujen tai tuomittujen joukossa Tuszlan Sokolin johtaja Misko Jowanovitsch teloitettiin myös attentaattiin liittyen. Samoin sikäläisen serbipankin varajohtaja ja opettaja Veljko Cubrilowitsch, Pribojin Sokolin perustaja ja presidentti. Molemmat vapaamuurareita. Sokol-järjestöt eri maissa olivat ulkoisesti voimistelu- ja urheiluseuroja, mutta kenraali Kuzmin Karawajewin mukaan (Northcliffen omistaman Novoje Vremjan ja Pietarin Novoje Zwenon kirjeenvaihtaja) ne muodostivat valmiin sotilasvoiman, ”yhtyneiden slaaviheimojen kansallisen armeijan”. Järjestö tunnetusti oli esim. tshekkien kansallisen liikkeen tärkeimpiä järjestöjä. (mm. prof Pharos , prof Kohlers: DerProzess gegen die Attentäter von Sarajevo, 1918)(On esitetty, että vapaamuurarijutut oikeudessa eivät olisi uskottavia. Omituista olisikin, että pojille olisi kerrottu noin paljon. Ehkäpä he tunsivat jotain asiasta. Yleensähän rapparit eivät kerro asioistaan ja terroristit luulevat olevansa vain isänmaan asialla. No mistä sitä tietää. Luin järeän selvityksen attentaatista (Die Spur führt nach Belgrad” ja siinä ei ollut ainakaan oikeuskäsittelyssä kaikkea tuota eli pohat eivät ole lähteenä em. tietoihin esim. rahoituksesta. Kirjassa ei ilmennyt, että ne olisivat myöskään olleet selvästä väärennösdokumentista, jolla oikeudenkäynnin aikana yritettiin saada syyllisyyttä vapaamuurarien suuntaan. Sain sen käsityksen, että se oli liian karkea ja siis kyseessä saattoi olla vapaamuurarien ansa. Tehdään törkeä väärennlös ja sitten sanotaan aina, että vapaamuurarien syyttelijät perustavat väitteensä tällaiseen. Ehkäpä myös oikeudenkäynnin lausunot ovat ansa. Ehkäpä ne ovat ohjeistettuja ja suunniteltuja jo ennen murhaa. Ehkä vapaamuurari oikeusviranomainen on johtanut ilmoitukset tähän suuntaan. Joka tapauksessa ainakin hyvin olisivat pojat keksineet mielikuvitukselliset Karamizovit, jos omasta päästään olisivat tällaisen tarinan säveltäneet ”oljenkorren tapaan” syitä hallitukselta poispäin. Toisaalta miksi syitä poispäin, jos kerran on alkanut laverrella juuri toiseen suuntaan? Joka tapauksessa vapaamuurareihin on muitakin lähteitä kuin poikien esitykset. ei ihme, että tutkinnanjohtaja totesi itsekin tuumineen murhien taustalla saattaneen olla myös vapaamuurarit ja ”myös muita hämärävoimia”(M:J?). On myös mahdollista, että toinen prosessihenkilö, joka teki myöhemmin numeron vapaamuurareista, on loppuun asti ollut sanojensa takana ja kuoleman jälkeen löytynyt päiväkirja, jossa hän väittää panneensa sanoja pikien suuhun, onkin vapaamuurarien väärennös. Mene ja tiedä)

Cabrinowitsch ilmoitti arkkiherttuan katolisen uskon olleen tärkeä syy murhalle ja että murhat olivat sallittuja vapaamuurariliikkeessä (Kuten edellä). Monia lausuntoja tunnetuilta vapaamuurareilta on vuotanut ja niissä murha on päätetty asia vuodesta 1912 lähtien. Esim. tunnetun vapaamuurarilehden johtaja P. Hermann Gruberille. Kuten aiemmin on mainittu, murhahuhuja liikkui vuodesta 1912 lähtien paljon ja murha oli kuulutettu jo kahtena vuotena vapaamuurarialmanakassa. Tunnettu pariisilainen oraakkeli madame de Thèbes (rva Savigny) oli ennustanut jo jouluna 1912, että arkkiherttua murhattaisiin jo vuonna 1913. Rouva oli tunnetusti hyvin informoitu poliittisten piirien taholta ja maailmankuulu. Kun murhaa ei tapahtunut, hän uusi vuoden 1913 lopussa ennustuksensa vuodelle 1914 ja mainitsi murhapäivänkin, 28.6.1914. Tämä olisi 525. vuosipäivä Turkin sulttaanin Murad I:n murhalle. Serbialainen Milosch Obilik oli murhannut sulttaanin seuraavana päivänä Kossowaerin taistelun jälkeen (27.6.1389, jonka sulttaani oli voittanut). Näin tapahtui, sattumaa tai ei. Venäläiset attentaatista hyvin tietoiset ja sen järjestämisessä mukana olleet henkilöt olivat odottaneet murhan tapahtuvan jo päiväkausia aikaisemmin (yllättäen Begradissa kuolleen venäläisen lähettilään Hartwigin luota löytynyt käsin kirjoitettu paperi vahvistaa tämän). Positiivisesta on, että Heise esittää attentaatista kerrotun myös saksalaiselle suurmestarille Carl Kohnille (s. 1837 evankelisen kauppiaan poika ja evankelisen maaherran pojanpoika, M: sukunimestä päätellen suku ei aina ole ollut evankelinen) jo 31.5. Tämän Heise esittää Wichtlin kirjan perusteella sen jälkeen, kun on taas kerran päivitellyt Saksan muurarien sokeutta ja hyväuskoisuutta. Ilmeisesti hänet on määrätty väittämään Saksan muurarit jotenkin eri liikkeeksi, joka harrastaisi lähinnä jotain mysteereitä ja idealismia, mutta hän ei selvästikään itsekään usko näin. (Lähde em. proffien kirja). Jo 29.6.1914 Italiassa kokoontui Grand Orient ja päätti kuuluttaa kaikkien maailman vapaamuurarien yhteen liittymistä ”ihmiskunnan pelastamiseksi” em. Ferrarin johdolla.(H. P. Gruberin mukaan massonilehdessä Rivista Massonica oli kerrottu näin samana vuonna). Belgradin loosi, joka kokoontui NO:n tiloissa, ylennettiin 33./95. vallankumouksellisen vanhan ja hyväksytyn skottilaisen 33./95. asteen loosiksi (murhaa ennen jo, H. Gruberin 24.10.1914 ilmestyneessä vapaamuurarilehdessä ”Latomia” olleen kirjoituksen mukaan). Korkean asteen loosiketju johti taistelua Keskusvaltoja vastaan.

Serbit juhlivat attentaattia sodan aikana näyttävästi. Wichtl kertoo myös Venäjällä olleen juhlat eräässä kaupungissa jo pystyssä ja kovasti odoteltiin sähkösanomaa. Kun se tuli, niin juhlatunnelma nousi kattoon (27.10.2014: Onko iskenyt väsy vai eikö H tosiaan sano kaupunkia? Ettei vain olisi Belgradin suurlähettilään tunettu juhla? Tosiaan Venäjän virallinen edustusto poksautti korkit, kun uutinen oli tullut!). Usein on sanottu, että 1908 Itävallan liitettyä Bosnian alueisiinsa, jännitteet alueella kiristyivät ja suurvaltasuhteet. Tämä olisi johtanut sotaan ja siten Itävalta syyllinen. Kuitenkin Venäjä oli hyväksynyt tuolloin Bosnian ja Herzegovinan liittämisen Itävaltaan. Mielenkiintoista on se, että kriisin yhteydessä Englanti oli tukenut Itävaltaa, mutta vaihtoi heti kriisin jälkeen puolta ja ryhtyi Itävallan vastustajaksi. Oli ilmeisesti mahdollisuus, että Serbian ja Itävallan kiista Bosniasta olisi laukaistu suursodaksi jo Balkanin sodan yhteydessä, mutta Serbia halusi sittenkin ensin varmistaa Makedonian itselleen ja sitten vasta keskittyä pohjoiseen. Serbialaisesta kiihkoilusta antaa hyvän kuvan Tagesblätterin 7.1.1919 esitys Serbian sotapäämääristä Bulgarian suhteen. Serbialainen virkamies Samo Uprawa oli esitänyt, että Serbia aikoi vaatia rauhankonferenssissa seuraavat bulgarialaiset kaupungit: Vidin, Tran, Küstendil ja Strumiza, ”sivistymättömiä bulgarialaisia rangaistakseen.” kaikki kaupungit olivat puhtaasti bulgarialaisia. Vidin oli tärkeä pohjoisvaltion pääkaupunki tsaari Straschimirin aikaan, jota Serbia ei ollut koskaan hallinnut. Ei edes Duschan Suuren aikaan. Sivistykseen ja kulttuuriin liittyen tällä vaaditulla alueella oli tuolloin 1680 koulua, kun niitä koko Serbiassa oli vain 1367.

Itävallan hallitus ehdotti (kantaja Gerardin kertomuksen mukaan) 29.7. Englannin ulkoministeriölle, että Itävalta miehittäisi Belgradin, mutta ei etenisi kauemmas. Mitään lisäalueitakaan se ei vaatinut. Englanti ei vastannut mitään. Mielenkiintoista on se, että Itävallan hallitus ei informoinut Saksaa millään tavalla nootistaan ja sittemmin Serbian vastauksesta Saksa sai kuulla vasta, kun suhteet olivat maiden välillä olleet poikki kaksi päivää. Tunnetusti Venäjä kielsi Serbiaa myöntymästä uhkavaatimukseen, mutta lupasi tukea sodassa ja vain jos Serbia toimisi ohjeiden mukaan.

Venäjä

Venäläinen diplomaatti A. N. Brancaninow kirjoitti 28.3.1914 tshekkiläiselle tri Kramarschille (joka oli serbialais-tshekkiläisistä suunnitelmista täysin informoitu), että Sir Edward Grey oli sanonut hänelle, että Englanti tulisi ottamaan osaa suureen sotaan, joka syttyisi muutaman viikon kuluttua. Näin B Novoje Zwenossa. Sama Brancaninow oli ottanut vastaan korkeat loosiveljet ja vaikutuvaltaiset henkilöt ulkoministeri Greyn ja presidentti Poincarèn maaliskuussa 1914. Novoje Zweno kirjoitti 28.3.1914, että Grey oli luvannut Englannin taistelevan Ranskan ja Venäjän kanssa. Sota olisi ulospääsy sisäisistä vaikeuksista maassa, mikä Heisen mukaan merkitsi vallankumousta omaan kansaan nähden, työväestöä ja ”Home rule” -elementtiä (Irlanti .(Wichtl: Der wahre Anstifter des Weltkrieges, 1918).

Ns ”Mustia sotnioita” ei kai ole koskaan ollut olemassa oikeasti, joten tässä ilmeisesti Heise erehtyy. En oikein usko, että tsaari Nikolai II olisi ollut jossain vapaamuurarijärjestössä. Mutta hänen monet avainmiehensä olivat, ruhtinas Iswolski kai tärkein sotahaukka. Vapaamuurarit oli kielletty Venäjällä 1826, joten he toimivat maan alla. Samoin juutalaisten kahal-hallintoelimet, jotka ilmeisesti olivat mukana konspiraatiossa. Sosialistit, nihilistit ja anarkistit olivat usein tietämättään loosien asialla. Kalixt de Wolskin mukaan kahal oli soluttanut miehillään poliisin ja kaikki hallintoelimet. Juutalaista Kahalia tässä kai tarkoitetaan, sillä Solzhenitsynin mukaan vasemmistojuutalaiset olivat juuri kantava voima 1906 vallankumouksessa eli se oli heidän kumouksensa kaikista eniten ja myös Heise sanoo K:sta näin. http://www.jrbooksonline.com/Intl_Jew_full_version/ij15.htm

Mobilisaatio vuodesta 1912 alkaen ja salainen yhteistyö Ranskan kanssa on selitetty jo Hackert-bloggauksessa. Jo vuonna 1902 oli Iswolsky hyväksynyt veli Edward VII:n saartopolitiikan Saksaa ja Itävaltaa vastaan ranskalaisten Delcassèn ja Poincarèn kanssa. Noilta ajoilta asti tshekkejä alkoi edustaa näissä liittoneuvotteluissa ja sota-asioissa Saksaa ja Itävaltaa vastaan virallisesti em. Kramarsch. Iswolsky piti itseään Maailmansodan isänä ja samoin murhattu sosialistijohtaja Jean Jaurè. Suchomlinow-oikeudenkäynti vahvisti, että herrat Sasonow, Suchomlinow, janushkewitsch etc. kuukausia ja jopa vuosia ja todennäköisesti tsaarin selän takana yhdessä brittien hallituksen lähettilään veli Buchananin (oik. Baruch Chanaan) ja veli presidentti Poincarèn kanssa olivat juonitelleet ja 29-31.7.1914 he vahvistivat tsaarille nimellisesti jo kauan sitten läpiviedyn täyden liikekannallepanon.

Kreivi Witte oli Heisen mukaan jo juutalaisen vaimonsa kautta ollut siteissä ”Keskusvaltoja vastaan vannoneeseen Entente-juutalaisuuteen”, mutta joutunut oman rauhantahtonsa uhriksi. Rasputin oli murhattu Heisen mukaan em. Buchananin luvalla ja asialla juurikin vapaamuurariaateli. (M: Pitänee perehtyä asiaan.)

(30.3.2014: Katsoin juuri kuukausi sitten nauhoittamani dokumentin ZDF info-kanavalta Rasputinin murhasta. Todellakin uudet tiedot paljastavat brittien tiedustelupalvelun tilanneen murhan. Kolmas varmistava lauakus ammuttiin otsaan ja ampuja oli todennäköisesti Secret Servicen agentti, jonka Jusupov myös mainitsee muistelmissaan. Rasputin omasi valtavan vaikutusvallan ja kun tsaari oli rintamalla, tsaaritar oli vahvan vaikutuksen alainen. Rasputin vaati erillisrauhan pikaista solmimista.

Muistamme, kuinka vapaamuurarieliitti oli kerskunut hoidelleensa hänet 1914 estämästä sotaa. Tuolloin todellakin oli ollut murhayritys ja Rasputin pahoinpidelty sairaalakuntoon. Muutoin hän olisi estänyt sodan. Raportit Englannin arkistossa paljastavat kaiken. Tilauksen ja suunnittelun ja myös osallisuuden jäkien peittelyyn. Asiantuntijat ja em. agentin suku vahvistivat ohjelmassa asiat. Toinen, brittien pääresidenssi mainittiin myös ja raportit olivat juuri häneltä.)

Englanti, Ranska ja Italia

”Näkymättömän Temppelin” juhlakirjoituksessa kirjoittaa 1917 J. C. Schwabe, että Englannin loosit ovat levittäytyneet kaikkialle maailmaan ja ne ovat aina ymmärtäneet palvella Englannin imperialismia joka asiassa.

Palestiinan mandaatista ja sionisteista on kerrottu tarpeeksi muualla. Sehän oli tuolloin ajankohtaista. Stephen Wise ylisti Englannin toteuttaneen juutalaisen kansakunnan tahdon. Mielenkiintoinen on Kölnische Zeitungin tieto syyskuulta 1914. 5 päivää ennen sodan syttymistä Englanti lopetti Saksan kaupankäyntiä koskevien sähkösanomien välittämisen. Esim. maksumääräykset Argentiinan pankeista Saksan pankkeihin. Prof. Flarm esitti puolestaan sodan jälkeen, että eräät Versaillesin rauhansopimuksessa olleet säännöt olvat tosiasiassa jo 1912 Englannin ja Britannian solmimia salaisia kauppasopimuksia, jotka olivat sabotoineet Saksan ja puolueettomien maiden kaupankäyntiä. Tätä yhteistoiminta vastaan oli Philadelphian ylipormestari Blankenburg vastustanut kv. merenkulkukonferenssissa.

Rauhanehdot olivat vasta esitetty kirjan mennessä painoon. Erinäiset ”Kansainliiton” hallitsemat ”vapaakaupungit” ja neutralisoidut saaret ym. merkitsivät tosiasiassa Britannian valtapiiriä salaisen Euroopan kartan mukaisesti. Danzig ja Memel olivat tällaisia Ententen valtapiiriin riistettyjä alueita. Elben ja Oderin hallintaan osallistuivat Englanti, Ranska, Italia, Tshekkoslovakia, Puola, Belgia, Tanska ja Ruotsi. Elbellä olisi Saksalla neljä puheoikeuden omaavaa, Oderilla vain yksi. Myös Rein ja Mosel olivat lakanneet olemasta saksalaisia jokia. Mannheimin sopimus alisti nämä Iso-Britannialle (4 edustajaa), Ranskalle (4+ hallinnon presidentti) sekä Sveitsille, Belgialle, Alankomaille ja Italialle (2 edustajaa kullekin). Saksalla olisi 4 edustajaa. Tshekkoslovakialla olisi Stettinissä ja Hampurissa vapaa-alueet 99 vuodeksi. Englannilla olisi niissä päätösoikeus myös, mikä merkitsi näiden kaupunkien herruutta. Käsittääkseni tshekit saivat satamaoikeudet ja liikennöintioikeudet Elbellä, kuten puolalaiset Danzigiin.

1919 Elsass-Lothringenissa oli ranskankielisiä vain 3-4 % molemmissa. Ranskalaiset alkoivat raa’an ranskalaistamispolitiikan. Saksalaisia myös karkotettiin paljon. Omaisuutta he eivät saaneet mukaan. Saksalaiset eivät olleet 1871 vaatineet koko Lothringenia. joka heiltä oli viety. Vain saksankieliset alueet. On mielenkiintoista taas kerran lukea Heisen kirjasta, kuinka saksalaisia rääkättiin jo I maailmansodan jälkeen. Liikennettä haitattiin, mustat sotilaat kiusasivat naisia jne. jne. Ranskalaiset miehittivät toistuvasti myöhemmin Reininmaata ja väkivallanteot jatkuivat. Ransska oli laajentunut jo keskiajalta lähtien hävitysten ja etnisten puhdistusten kanssa itään. Pahimmin 1500-luvulla ja sitten 30-vuotisessa sodassa, sitten Ludvig XIV:n aikana ja viimeksi Napoleon I:n. Saksan lapsille oli etenkin kova määräys siis takavarikoida koko lypsykarja maasta. Jo 22.8.1917 julkaistiin salainen sopimus Entente-maiden ja Venäjän kesken, joka ennakoi melko tarkkaan Versaillesin myöhempiä rauhanehtoja. Pariisilainen ”Havas”-sähkösanoma kertoo vapaamuurari Ribotin ylistäneen Elsass-Lothringenin takaisin Ranskaan ilman kansanäänestystä liittämisen yhteydessä huudahtaneen: ”Saksa ja Saksan kansa ovat kuolemaan vihityt”.

Liikemies Gruitsch oli kirjoittanut 8.9.1911 edesmenneelle serbialaiselle pääministerille Milowanowitschille: ”Maailmansota ei Liittoutuneiden kannan mukaan alkaisi ennen kuin 1914/15, koska ylimpien esikuntien organisointi ei vielä ollut valmis.”

Ranskan sotavalmisteluista vois kirjoittaa monta nidettä. Suurista varustautumissummista yhdessä Venäjän kanssa. Ranskan Pankin vuosikertomus vuodeksi 1914 ilmoittaa, että jo kauan sitten koko Ranskan rahalaitos oli mobilisoitu. Tri Paul Herren julkaisemat luvut sotavarustautumisesta asukasta kohti ovat Englanti 33 mk, Ranska 29,70, Saksa 22 mk, Venäjä 11,10 mk. Pariisilainen loosilehti ”Matin” kertoi St. Agenerin paikallisesimiehen tehneen aloitteen opetusministerille, että lasten sydämiin istutettaisiin saksalaisia ja saksalaisuutta kohtaan tuntemaa halveksuntaa tai tätä syvennettäisiin entisestään, sillä jo 40 vuotta oppikirjoissa oli lapsia muovattu saksalaisvastaisuuteen usealla tavalla. Sotapropaganda oli tietenkin aggressorien puolella massiivista ja törkeää. Poikkeuksiakin oli. Prof. Charles Gide (Pariisista) esitti yhden tosiasiallisen sodan syyn International Rundschaussa maaliskuussa 1918. Hän kertoi Saksan nelinkertaistaneen ulkomaan kauppansa vuosina 1880-1913, kun taas ranskalais-englantilainen kauppa oli vain kaksinkertaistunut. Koska plutokratia ja maailmanloosi olivat Ententen kaupassa kaikki kaikessa, nousi katkeroituminen Saksaa kohtaan ymmärrettävästi, koska sen nousu ei tukenut loosia. Paavin rauhanaloitteeseen vastasi Churchill puheessaan syksyllä 1917, että rauha voidaan solmia, kun Saksan mahdollisuus käydä ulkomaankauppaa on peruuttamattomasti murskattu. Lloyd George (David Levi-Löwitt) oli ilmoittanut sodan tavoitteeksi sodan aikana joka ikisen saksalaisen omaisuuden ryöstämisen viimeistä penniä myöten. Tätä politiikkaa toteutettiin sodan jälkeen rauhansopimuksella ja muilla toimilla. Kyse oli taloussodasta. Aina kun Saksa pyrki kuiville ja selviytymään, se suistettiin kanveesiin uusilla vaatimuksilla ja toimilla. Britannian varustautuminen ja kaappaukset rauhansopimuksen kautta ja sen jälkeen tekivät Heiseen todella sen vaikutelman, kuin koko maailma olisi Iso-Britannian petkuttama ja koko maailmasta olisi ollut tulossa anglosaksinen provinssi. Tässä hän ei välttämättä ollut lainkaan väärässä.

Suurmestari Adriano Lemmi (Kuului myös juutalaiseen AIU-loosiin) taisteli Italian Grand Orientin kääntämiseksi saksalaisvihamieliseksi ja Kolmiliitosta eroamisen kannalle. Kun uusi kuningas 1902 Viktor Emmanuel nousi valtaan v. 1902, veli Zanardellista tuli pääministeri ja Kolmiliittosopimusta muutettiin pian ja salainen lähentyminen Ympärysvaltoihin aloitettiin. Pian koitti aika, jolloin Keskusvaltojen ystävät katsottiin vapaamuurariliikkeessä pettureiksi Ranskan Jaurèn ja Englannin John Burnsin tapaan (tämä oli pakotettu vetäytymään politiikasta ja loosista). Pian keskeiseksi hahmoksi Italiassa nousi pitkäaikainen ministeri Sidney Sonnino, joka oli itsekin englantilainen alkuperältään. Hän oli melko epäsuosittu Italiassa kansan ja profaanien poliitikkojen keskuudessa. Siirtomaaministeri Martini oli Ferdinandin mukaan Englannin vaikutuksen alainen Mazzinin ja rapparipropagandan hengessä vapaamuurarit alkoivat puhua sotaan liittymisen puolesta. Gruner Ferdinandin kirjassa Treubruch Italiens sanotaan sivulla 47, että kun kuningas Emmanuel kävi Pariisissa 19.12.1918, Poincarè tervehdyspuheessaan sanoi, että ”Italia oli vuodesta 1902 sopimusteitse velvoittanut itsensä Ranskan kanssa Saksaa ja Itävaltaa vastaan ja nimenomaan kuningas Emmanuelin aloitteesta. Pariisin New York Herald kirjoitti 22.5.1915, että Italian sotaan liittyminen Ympärysvaltojen puolella oli selvä asia jo sodan alkaessa.

Italian kansallisrunoilija, senaattori ja italialaisen kirjallisuuden professori Bolognasta Giosuè Carducci piti italialaisia muurariveljiään ”tulevaisuuden sivilisaation suurimpina lipunkantajina”. Hänen saatana-hymnistään tuli Italian vapaamuurarien hymni. Se on todellakin saatanallinen ja vallankumouksellinen. Koko yhdistynyt Italia oli, kuten muistamme, vapaamuurarien luomus. Vapaamuurarit olivat soluttaneet poliittisen elämän kaikilla tasoilla tuohon aikaan ja lehdistö oli heidän hallussaan. He saattoivat vaikuttaa ihmisiin ja määrätä politiikasta. Vapaamuurari Mussolinin ilmeisesti hylkäsi vapaamuurarit, mutta hänen hallintonsa vilisi pettureita ja nykyisin maa on lähinnä vitsi. Hänellä oli varmasti erittäin tervehdyttävä vaikutus, mitä todisti mm. menestyksekäs taistelu myöskin mafiaa vastaan.

Ranskasta on puhuttu paljon. Suosittelen lukemaan ilmaiskirjat Nesta Websteriltä ja etenkin Friedrich Hasselbacherilta. Muistutettakoon nyt kuitenkin, että sekä Napoleon I että Napoleon III olivat vapaamuurareita. Napoleon III oli vihitty Sveitsissä ja hän kuului myös kuuluisaan Italian Carbonariin. Grand Orient on ollut vallankumousväline vapaamuurariliikkeessä ja vallankumoukset olivat vapaamuurarien tekemiä kaikki. Koko yhteiskunta oli täysin vapaamuurarien pyörittämä, kun Dreyfusin jutun jälkeen armeijakin joutui täydellisesti heidän valtaansa. (M: Huomattavaa on, että todellisuudessa Rothschildien ja Carbonaran ja vapaamuurarien mies Napoleon III oli katolinen ja etenkin hänen vaimonsa oli hyvin katolinen, mitä vapaamuurarit eivät voineet sietää. Lisäksi siis Crémieux oli pettynyt häneen. Toisaalta juuri vapaamuurareita lähinnä olleet antikatoliset piirit lisäsivät huomattavasti valtaansa ja vaurauttaan tasavallassa sodan 1870/71 jälkeen. Sota oli varmasti vapaamuurarien huijaus Napoleon III kohtaan, luulen minä.) Löytyihän se: Tri Heinz Brauweiler sanoo kirjoituksessaan ”Deutsche und romanische Freimaurerei”, että 18. vuosisadalla ranskalaiset veljet valmistelivat tasavaltalaisen ja ei-kirkollisen suuntauksen voittoa ja että vuoden 1870 jälkeen tästä suuntauksesta tuli vaikutusvaltaisin Kolmannessa tasavallassa ja joka toimi yhdessä finanssioligarkian kanssa antikirkollisen aatteen mukaisesti. 10.9.1877 Grand Orient ei enää viitsinyt teeskennellä, vaan pudotti pois tunnuksistaan sanat, jotka viittasivat kristinuskoon. Tästä lähtien se oli virallisestikin vain vaalimassa vallankumouksen saavutuksia ym. (ja nämä vallankumous- ja tasavaltalaispuheet toistuivat heidän tilaisuuksissaan, kuten ennenkin)

Hajapoimintoja: Saksal. professori W. Bergemannin mukaan juutalaiset v. veljet näyttelevät hyvin suurta osaa Entente-loosien korkeimmilla asteilla ja näillä 33. asteen miehillä on poikkeuksetta poliittinen vaikutusvalta mielessään. Tri M Übelhörin mukaan (Ranskan finanssioligarkia) Waldeck-Rousseaun ministeriö oli ulkoinen merkki vapaamuurarien yhteydessä toimivasta finanssioligarkiasta. Veli Viviani oikeusministerin ominaisuudessa sulki sotasairaalan, jossa 70 haavoittunutta sai ilmaista hoitoa ja ruokaa. Vapaamuurari ei sietänyt sitä, että tätä johtivat katoliset nunnat ja katolinen lääkäri.21.2.1917 hra M. A. Moniot protestoi julkisesti tätä vapaamuurarien iskua todellista humaanitääristä ja kristillistä toimintaa vastaan. Heisen mukaan tunnetusti Entente-muurarit viljelevät humanitäärisiä fraasejaan, mutta heillä on sydän kiveä, kuten sodasta ja sen lopputuloksesta voi hyvin nähdä. Kansainliittoa suunniteltiin Ympärysvaltojen edustajien tapaamisessa 26.9.1918 W. Wilsonin aloitteesta. Heisen mukaan kyseessä oli ”anglosaksisen loositsarismin ohjelman mukainen järjestö, johon osallistuisivat vain vapaamuurarien johtamat maat.” Samaan aikaan järjestettiin Badischer Beobachterin mukaan suuri vapaamuuraritapaaminen Ranskan Grand Orientin suurmestarin Périnin ja Britannian suurloosien arkkimuurarin herttua Connaughtin ja korkeiden vapaamuurarien kesken Pariisissa. Paikalla oli myös Magalhaes Lima. Samaan aikaan kokoontui Roomassa Italian Grand Orient ja paikalla oli Ranskan Grand Orientin edustaja veli Cachin. Yksi tavoitteista oli estää paavin rauhanaloitetta saamasta kannatusta. Alettiin valmistella Entente-ystävällisten Itävallan kansojen kokousta Pariisiin esikuvana Roomassa istunut Eteläslaavien kongressi. Entente-muurareihin kuulunut AIU (Alliance Israélite Universelle) vaati 1915 Pariisista käsin, että ”koko maailman juutalaisväestö julistaisi olevansa Saksaa vastaan: tämä olisi ainoa tie ”vapauttaa israelilaiset orjuudestaan”” (Von der Vergiftung des deutschen Volkes”/Berliini 1919).

Kreikka, Portugali ja Espanja

Portugalissa oli kirjan kirjoittamisen aikaan Lusitanian yhtyneessä Grossorientissa (Grand Orient) 133 loosia ja niissä 4400 jäsentä vapaamuurarikalenterin mukaan. Jopa portugalilainen El Privaz toteaa lehdessä ”Independent hélvétique” 23.9.1916, että ”Englanti portugalisoi koko maailman.” Tässä hän haluaa sanoa, että Englanti oli saattamassa koko maailmaa häpeälliseen orjuuteen. Siteerataan José Ortea: ”Koska Portugali on nyt Englannin orja, ainoa mahdollisuutemme politiikassa ojn olla lojaali Englannille. Heise toteaa tämän tarkoittavan, että Portugalin on tehtävä siten, miten englantilaiset loosimestarit sen käskevät toimia. Tietysti se oli sotajalalla I maailmansodassa Ententen puolella, kuten muutkin maailman vapaamuurarimaat.

Case study: Monien hallitusvaihdosten jälkeen oli lopulta päädytty klerikaalin pääministerin johtamaan ministeriöön. Hänelle oli varattu surkea loppu. 17.12.1918 ”Havas” kirjoittaa, että vapaamuurarit ja demokraatit (ns. Syyskuulaiset, 27.9.1822 perustuslain kannattajat, kuten myös ”Vapaan ajatuksen” jäsenet ja salaseuran ”Valkoinen armeija” jäsenet joulukuun puolivälissä olivat ampuneet diktaattorin eli klerikaalisen presidentin (Sidonio Paes). Tämä oli joulukuussa 1917 syrjäyttänyyt Machadon. Näin oli estetty valtiollinen uudelleen järjestely. Suuren Orientin johtaja Magalhaes Lima oli pidätetty epäiltynä osallisuudesta murhaan. Poliisi oli ratsannut Grossorientin Liittotoimiston. Saksan suuren kansallisen emoloosin (Zu den drei Weltkugeln) liittolehti 5/1919 huomautti tähän, että kv. vapaamuurarit olivat järjestäneet suuren operaation Liman vapauttamiseksi. Uusi presidentti oli uudelleen Castro, nyt amiraali Canto y Castro. ”Havas” kirjoitti 15.1.1919, että vallankumouksen tarkoitus oli palauttaa valta (vapaamuurarien) Machado-puolueelle. Tämä olisi muuttanut Portugalin taas vapaamuurarien nukkehallitsija Manuelin nimellisesti hallitsemaksi kuningaskunnaksi.

Juutalainen AIU ja Grossorient ovat sitoneet Portugalin kansan otteeseensa ja ovat lähettäneet Costat, Castrot, Fonsecat, Pereirat, Ferreirat ja Teixeirat kaikkialle maailmaan, Portugalin siirtomaihin ja ulkomaille toimimaan.Yksi Castro oli tuolloin Venezuelan presidentti ja vuodesta 1909 Brasilian presidentti oli Fonesca. Ei ihme, että Brasilia oli heiluttanut taisteluhansikasta keskusvalloille. Josè Feliciano da Costa hyväksyttiin Vatikaaniin tasavaltaa edustamaan. Ilmeisesti hän myös vakoili paavia. Mielenkiintoinen paljastus vapaamuurarien tavoitteista on ”Corriere d’Italian” julkaisema (Brauweilers ”., -Brüder s. 70) (?) Sen mukaan suurmestari tri Eduard Forsini oli Romaniassa matkatessaan luullut vahingossa vapaamuurariveljeksi henkilöä, joka ei tällainen ollut. Hän oli esittänyt kaikin voimin suoritettavaa Vatikaanin likvidointia. Hän sanoi kaikkien maailman loosien tuen olevan selvä tällaiselle hankkeelle. Paavi oli ajettava jollekin saarelle. Vaikka tämä olisi propagandaa, niin tämähän on tunnettu vapaamuurarien tavoite ja heidän pitkäaikainen päävihollisensa on ollut Katolinen kirkko ja kristinusko, jonka he ovat opeillaan nyt syövyttäneet kaikkialla ainakin valtionkirkkojen osalta ja Vatikaanihan on kaapattu ja kolme viimeisintä paavia ovat olleet kuin saatanalliia antipaaveja etc. Siten suhde Vatikaaniin on ilman muuta ollut petollinen. Hermes da Fonesca osallistui myös Portugalin vallankumouksen 1910 järjestämiseen. Kuningas Carloksen murhasta 1908 ja Portugalin vallankumouksesta on puhuttu jo Webster-bloggauksissa. ”Berliner Tageblatt (1910, N:o 514) kertoo vapaamuurarien organisoineen myös Brasilian vallankumouksen 1889, jolloin keisari Pedro II syrjäytettiin ministerinsä Deodro da Fonescan johdolla. Fonescat ovat Espanjasta. Ennen vuotta 1664 sukunimi oli Wagenseil. Aatelisarvo on ostettu Venetsiasta (Die Fonescas kauften [als Spanier] ihren Adel 1664 zu Venedig /käänsinköhän oikein?) Portugalin vallankumouksessa vaikutti vahvasti kardinaali Salomon Netto, Lissabonin harvinaislaatuinen arkkipiispa. Hänellä on mitä läheisimmät suhteet juutalaiseen AIU-keskusloosiin. Heise uskoo AIU:n keskuskomitean tri Arnold Netterin olleen sukua myöhemmin Portugalista karkotetulle Nettolle.

1909 Lontoossa järjestettiin vapaamuurarilehtimiesten konferenssi. Järjestön ouheenjohtaja Magalhaes Lima julisti siellä: Vapaamuurarijournalistit ovat kansakuntien todelliset suurlähettiläät ja näiden alaiset dilomaatit” (H. Gruber kirjassa Stimmen der Zeit 1915, s. 525). Todellakin ulkomailla vapaamuurarit kehusivat Portugalin 1910 vallankumousta, joka tavalliselle lukijalle tuli salamana kirkkaalta taivaalta, mutta jonka korkeat muurariveljet tiesivät ennakolta, koska tunsivat ”veljiensä hienon järjestön” Portugalissa. Vallankumouksen jälkeen Lima matkusti Unkariin, jossa vapaamuurarien johtaja kreivi Michael Karolyi otti hänet vastaan. Karolyi oli mukana myöhemmin Unkarin vallankumouksessa ja kun hän luovutti vallan bolshevikki Bela Kunille (Cohn/Kohn), tämä salli Karolyin viedä mukanaan lyhyen vallankumouksensa aikana kahmimansa miljoonat. Todennäköisesti Karolyi muurareineen oli kreivi Tiszan (Joseph Pogany) murhan takana aikoinaan, koska Tisza oli Karolyin suunnitelmien este ja miehet olivat vihamiehiä.

Espanjan Suuri Orient koostui tuolloin 120 loosista ja 5200 jäsenestä. Looseja oli lisäksi myös Marokossa (4), Knarian saarilla (2), Argentiinssa (15), Puerto Ricossa (7), Filippiineillä (3), USA:ssa (16 ”espanjalaista työpajaa”) ja Dominikaanisessa tasavallassa (1). Grossorientin lisäksi on muita kansallisia looseja sekä looseja Etelä-Amerikan maissa. Vapaamuurarit taistelivat kirkkoa vastaan ja sen kanssa vallasta. Heidän kaukotavoitteena oli vapaamuuraritasavalta (ilmeisesti nukkekuningas käy, jos kyseessä on rapparien oma kuningas). Tietenkin he kannattivat osallistumista sotaan Saksaa vastaan. Attentaatteja, valtataistelua, kumouksia.

Kreikassa vaikuttivat Italiasta ja Ranskasta sinne etabloituneet Suuret orientit ja myös Salonikin vapaamuurarit. Kreikka oli siis jo 1909 Englannin protektoraatin alainen epävapaa maa. Jo kahdesti oli englantilais-ranskalaisesta toimeksiannosta maanpetturi vapaamuurari Venizelos murhaajajoukkoineen yrittänyt kukistaa laillisesti vallassa olleen valtionpäämiehen. Kuningas Konstantin oli selvinnyt attentaateista kuin ihmeen kaupalla. (Die Tragödie und Zukunft Griechenlands”, joka tietää ranskalaisen residentin veli Jonnartin antaneen Kreikan pääministeri Zaimisille uhkavaatimuksen Konstantinin syrjäyttämisestä uhaten muutoin muuttaa Ateenan rauniokasaksi.) Valtaan oli noussut maanpetturi Venizelos, joka vihas selvästi maataan. Useimmat piispat kirosivat hänet. Heille diktaattori Venizelos on kostanut päästyään pääministeriksi. Lehden Europapress (18.8.1919) mukaan ”on Venizelos lisäksi vanginnut 2000 upseeria ja ammuttanut suuria määriä, koska he olivat vastustaneet hänen politiikkaansa. Vanhimpien ja huomattavimpien lehtien huomattavimmat nimet on myös vangittu väärien mielipiteiden vuoksi. vankila tai teloitus uhkaa kaikkia lehtimiehiä, jos kirjoittelu ei miellytä valtion johtoa. Elinkautisessa vankeudessa ovat myös monet kansallismieliset kenraalit ym. Balkanin sodan ajoilta v. 1912. 2500 upseeria on myös erotettu. Monet poliitikot ja entiset valtionpäämiehet tai ministerit ovat myös vankilassa. Sadat entiset ”vapaat hellleenit” ovat kokeneet sankarikuoleman Andreas Hoferin tyyliin ”uuden demokratian” uhreina… Monet teloitetut ovat joutuneet kantamaan arkkunsa itse teloituspaikalle. Näin kertovat viimeiset uutiset.” (myös 14.11..1919)

1914 Venizelos oli jo ajanut maansa sotaan Ympärysvaltojen puolelle. Se tuki Serbiaa, mutta ei osallistunut suoraan sotaan Itävalta tai Turkkia vastaan.

Puola, Neuvosto-Venäjä ja Tshekkoslovakia

Puola oli Heisen kirjan aikaan Entente-vapaamuurarien täysin kontrolloima maa. Sivuilla 252-254 on kiintoisaa pohdintaa bolshevismin, loosin ja kapitalismin keskinäisistä yhteyksistä. 28.10.1919 pidätettiin Morgan-edustaja Moschel. Hänen hallussaan oli papereita, joiden perusteella mies oli Neuvostojen venäjän agentti, jonka tehtävänä oli järjestää Saksassa uusia levottomuuksia. Maailmanloosi ei todellisuudessa pitänyt Saksan uusista, kunnialliseen demokratiaan pyrkivistä hallituksista, vaan ne oli kaadettava. Ententellä ei ollut aikomustakaan luovuttaa Bela Kunia Unkariin tuomiolle, vaikka tämä oli siellä murhannut satojatuhansia ja ryöstänyt sekä tuhonnut kirkot ym. Arvoituksellinen hahmo oli myös ympäripyöreästi suurpääomaa arvostellut amerikalainen miljonääri John de Kay, kv. sosialistikongressin päämies. Tshekkiläis-juutalainen Kautsky oli alkanut saksalaiseksi marraskuussa 1918 vasta, mutta istui nyt ministerinä ja johti keisarillisen Saksan hallituksen syyttämistä.

Anglo-amerikkalaisen okkultistijohdon perusviisaus kuului: ”Venäjällä täytyy Venäjän valtion kadota, sillä Venäjällä voidaan viedä läpi sosialistisia kokeiluja, joita Länsimaissa ei koskaan voitaisi toteuttaa. Näin venäläistä kansaa voidaan kehittää.” Heise: ”Nämä kokeilut olivat bolshevismi, jota toteutetaan englantilais-amerikkalaisten loosien salaisessa johdossa. Tämä paljastuu suoraan jo bolshevikkien käyttämistä vapaamuurarien tunnuksista, kuten sodan aikana venäjällä asunut Franfurter Nachrichten-toimittaja Alfons Paquet on osoittanut. Tägliche Rindscau on oikeassa siinä, että bolshevismi saattoi voittaa vain Entente-maiden tukemana. Lisäksi Loosin täytyi estää kauppa- ym. suhteet Saksan ja venäjän välillä. Vain Saksassa mahdollinen, ei-marxilais-ortodoksinen, vaan elävänä edelleen kehittyvä ja terve sosialismi ei saanut saada sijaa Venäjällä. Se ei ollut loosien etujen mukaista! Venäjä voi palvella Maailmanloosia vain, jos maailmanloosin vihaama Saksan kansa oli ensin painettu alas. Siksi varustautuminen Venäjällä, jota seurasi Saksan varustautuminen ennen sotaa. Vain pölvästi tai valehtelija voi sanoa, että Saksa olisi aloittanut sotilaallisen varustautumiskierteen. Vapaaherra Steinin ajoista asti Preussi-Saksa oli kokenut asemansa puolustukselliseksi. Esimerkkinä käynee v. 1913 ratkaisu. Sotaministeri von Heeringen pienensi armeijaa kolmella armeijakunnalla huolimatta maailmantilanteen uhkaavuudesta. Tärkeää on myös muistaa, että lehdistön väitteet ”kruununeuvoston 5.7.1914 kokoontumisesta” ja ”sodasta päättämisestä” olivat kv. kansojen myrkyttäjien valheita. Ei ollut mitään kruununeuvostoa tuolloin, joka olisi voinut päättää mistään. Esim. Von Moltke palasi kylpylälomalta ulkomailta vasta kuun lopussa. Muitakaan päätösvaltaisia henkilöitä ei ollut paikalla. Maailmanloosilla ei kuitenkaan ollut kiirettä dementoinnin julkaisemisessa. Mitään ”ehkäisysotaa” ei Saksa ollut valmistellut. Jo syys-lokakuussa ammusvarastot olivat ehtyneet. Kaksi päivää ennen sodanjulistusta hallitus oli vaatinut ammustilausten pienentämistä.

Mielenkiintoista on, että sodan kannalla ollut itävaltalainen rahaministeri tri Bilinski oli uuden Puolan rahaministeri ja pääministeri veli Paderewskin sijainen. Heise pitää kreivi Berchtoldia kyvyttömänä. Wilhelm II taas ei ollut kykenevä aloitteisiin hänen ja amiraali Tirpizin mukaan. Eurooppalaiset finanssikonsortiot tavoittelivat etuja Balkanilla. Tätä tukivat kroaatit Muslin, Krobatin ym.

Lehdet kertoivat 26.5.1919 Paderewskin yrittäneen tuntikausia kerjätä presidentti Wilsonilta lupaa sotaan Saksaa vastaan ja myös heimoveljiään tshekkejä. Uusi 30 miljoonan asukkaan imperialistivaltio oli luotu amerikkalaisella rahalla.

Tshekkoslovakian korkeat ja kuuluista vapaamuurarit Thomas Masaryk ja Eduard Benesh ovat kaikkien tiedossa. Varhaisempi ja yhtä tärkeä mies oli Karl Kramarsch (Charles Kramar), joka on jo esiintynyt tässä bloggauksessa. Masaryk on syntyjään slovakki, mikä kertoo näiden miesten paatuneisuudesta. (M: Olen kuullut, että Masaryk puolusti juutalaisia rituaalimurhaoikeudenkäynnissä. Joka tapauksessa siis hän oli siis korkea vapaamuurari. Benesh oli siis Masarykin seuraaja ja EU:n perustajaisiä. Vuosisadan kaameinrikollinen). Professori Masaryk on myöntänyt, että tshekkien propagandaa ja kansallista liikettä on tuettu paitsi Venäjältä, myös amerikkalaisella pääomalla. Masaryk ilmaisi heti vahvan tukensa Venäjän bolshevikeille ja toivoi heidän pian muokkaavan Venäjän aivan uudenlaiseksi vapaamuurarien maailmanherruuden eduksi. Heisen mukaan juutalais-massoonista pääomaa virtasi maailman kaikkien maiden bolshevikeille, mikä oli tuolloin julkinen salaisuus. Kramarsch ylpeili sodan jälkeen, kuinka propaganda lietsoi tshekkisotilaissa ja muissakin kapinamielialaa ja loikkauksia sekä kuinka solutetusta Itävallan armeijasta joka ikinen tieto/salaisuus vuodettiin viholliselle.

Rauhanehdoissa Tynkä-Itävalta joutui vastaamaan kaikista keisarikunnan veloista. Saksalaiset Itävallassa joutuivat vielä maksamaan ne kaksinkertaisina. Valtavat sotakorvaukset (muun muassa taas valtavat lehmälaumat yms.) ja valtaosan teollisuudesta ryöstäminen aiheuttivat jopa pahemman puutteen kuin Saksassa, johtuen maan epäedullisesta sijainnista ja uusista vihamielisistä naapureista. Wienissä asuvat kapitalistit, jotka olivat muiden kansallisuuksien edustajia, ei tarvinnut osallistua mihinkään, van he istuivat rahasäkkiensä päällä. Heidän omaisuuttaan ei likvidoitu, kun taas saksalaisten omaisuus itsenäistyneissä valtioissa ja menetetyillä alueilla ryöstettiin vihollisille. 1917 oli kuolemaan johtaneiden tuberkuloositapausten määrä kaksinkertaistunut Wienissä nälkiinnyttämispolitiikan vuoksi. 1915-1918 kuoli 80 000 enemmän ihmisiä kuin syntyi. Maitopuute johti 1918-19 kolmanneksen imeväisistä kuolemaan. Näin totesi elokuussa 1919 varapormestari Winter Wienissä. Itävallan vientiä estettiin suosituimmuusaseman kiistämisellä, mutta tuonnille ei saanut olla mitään esteitä. Itävalta menetti oikeutensa valtiona, mutta joutui suojelemaan ulkomaisten yritysten kilpailua. Koko kauppalaivasto Euroopan ja Itävallan omissa joissa varastettiin voittajien toimesta. Tonavan ylikulkua ja liikennettä valvottiin ylikansallisesti. Ministeri Chamberlain kertoi alahuoneessa 12.8.1919, että Saksalainen Itävalta oli joutunut panttaamaan kultansa, kaivoksensa ja kaupunkinsa amerikkalaisille ja englantilaisille elintarvikkeiden saamiseksi.

Hooverin komissio oli tutkinut Böömiä Erzgebirgessä ja todennut 90 % lapsista riisitautisiksi ja joidenkin 1-vuotiaiden painaneen yhtä paljon kuin syntyessään jne. Prof. Feilbogen kertoi Schweitzerzeitungenissa, että Italia oli ainoana Entente-maana ollut halukas avustamaan Itävaltaa Triestessä oli valmiina 30 0000 tonnia viljaa junassa. Tämän junan lähettämiseen olisi tarvittu kuitenkin Pariisista välttämättä voittajamaiden ylimmän (loosi-) neuvoston lupa, jota ei saatu. Oderbergissä seisoivat Wieniin tarkoitetut hiilijunat, sillä tshekit olivat sabotoineet veturit. Näin lapset joutuivat lisäksi palelemaan ja kokonaisten sairaaloiden sulkeminen oli edessä. Samaan aikaan tshekit ostivat halvalla paperirahalla asuntoja Wienistä. Eräs tshekkiläinen kauppias oli moneen kertaan vaihtamalla muuttanut 200 000 Wienin kruunua 270 00 tshekin kruunuksi ja ostanut kaksi kapitalistitason asuntoa Wienistä. Kansleri Renner esittelee kieroja taloussääntöjä. Esim. valuuttapolitiikka ja lainat (Zürcher Post 7.8.1919): ”Jos minun Schneider tai Schuster olisivat tshekkejä, täytyisi minun 1000 kruunusta, jotka ole heille velkaa, maksa 3500 kruunua. Pankki, joka on 100 miljoonaa lainannut toisesta osasta kaksoismonarkiaa, joutuu maksamaan 350 miljoonan lainana sen takaisin.” Kun Masaryk kieltäytyi hyväksymästä Itävalta-Unkarin sotalainakupnkien lunastamista, tällä yhdellä päätöksellä kertaheitolla suuri joukko saksalaisböömiläisiä pankkilaitoksia ja säästökassoja tulivat maksukyvyttömiksi. Samoin tuhoutui olennainen osa saksalaisista yrityksistä Tshekkoslovakiassa välittömästi.

St. Germainin rauhanehdot olivat joka suhteessa lähes tylymmät kuin Versaillesin tai ainakin vastaavat. Tshekkoslovakia oli Beneshin mukaan Entente-maiden (loosien) näkökulmasta suurinta sympatiaa nauttiva uuden Itä-Eurooopan maista. Tässä on selitetty vain esimerkkejä Itävallasta ja Böömistä. 140 sudeettisaksalaisen murha Pressburgissa ja muut ilkityöt ja Sudeettimaan uskomattoman törkeä kohtelu on selitetty aiemmissa bloggauksissa.

Mielenkiintoista on, kuinka nykyisin ns. vaihtoehtoliikkeissäkin väitetään Jugoslavian kansoista etenkin kroaattien tervehtineen ilolla uutta valtiomuodostelmaa. Tämä on valhepropagandaa, sillä Heise kertoo sloveenien ja kroaattien suhtautuneen alusta lähtien kielteisesti tähän uuteen luomukseen. Slovenialaiset sotilaat mellakoivat Marburgissa ja huusivat ”Alas kuningas Pietari” ja vaativat irtautumista Serbiasta. Tämä johti taisteluihin, joiden seurauksena oli 30 kuollutta. Uudessa valtiossa oli paljon jännitteitä ja vallanpitäjät joutuivat turvautumaan laittomuuksiin ja sortoon alusta lähtien.

USA ym.

USA:sta ei kirjassa blogin suhteen juuri mitään uutta. Jo 1915 alkoi tihkua tietoja USA:n ja Britannian salaisesta sopimuksesta, joka velvoitti USA:n sotaan Ententen puolella. Keisari Vilhelm II on pian sodan jälkeen ilmestyneessä kirjassaan jo esittänyt tietoja, joiden mukaan sopimus olisi ollut valmis jo vuonna 1897. Wilson oli maailmanloosin palveluksessa täydellisesti. Hän ei ollut puheidensa herra, vaan hänen kauttaan demoninen mahti puhui mitä se milloinkin halusi ja sen tarkoituksiin sopi. USA oli klassinen vapaamuurarien maa.

Mitä tulee vapauteen ja demokratiaan ja kansojen yhteisymmärrykseen, niin aiemmin on ollut jo puhetta saksalaisten pogromeista USA:ssa sodan sytyttyä (samanlaisia vainoja ja joukkolynkkauksia ym. esiintyi myös ennen 2. maailmansotaa ja sen aikana. Näistä ei ole puhuttu mitään, mutta Kristalliyöstä on jaksettu valehdella, vaikka se oli saksalaisvastainen falseflag. Kertauksen vuoksi muistutettakoon myös, että Wilson lakkautti saksalais-amerikkalaisen kansallisuusyhdistyksen, kielsi saksan kielen käytön ja opetuksen amerikkalaisissa kouluissa ja lakkautti saksalaiset sanomalehdet USA:ssa. Baruchin juutalaisia 100 % suosineen sotatalousdiktatuurin muistamme myös etc. Wilson itse myöntää New Freedomissaan, että ”USA oli erityisintressien holhokkimaa, jonka lait eivät estäneet millään tavalla vahvempia tuhoamasta heikompia”.

Brasiliassa oli enemmän kuin 880 loosia. Olemme jo todenneet sen suistuneen yhä tiiviimpään vapaamuurarivaltaan 1889 alkaen. Vapaamuuraripoliitikot ja lehdet dominoivat. Vastaava tilanne oli kaikissa muissa mantereen maissa. W. Wilsonin suuri ulkopoliittinen tavoite oli paitsi maailmansota ja Kansainliiton perustaminen, Etelä-Amerikan maiden (etenkin Argentiinan) entistä tiukempi sitominen USA:n käskyvaltaan.

Sveitsissä oli lähes 4000 loosilaista. Massonit käänsivät puolueettomissa maissa mielet Ympärysvalloille edullisiksi. 8000 sveitsiläistä kuoli Ympärysvaltojen puolesta vapaaehtoisena. 6000 oli liittynyt muukalaislegioonaan. Yksityiskohtaisesti on esitetty esimerkkitapauksena tapahtumasarja, jossa vapaamuurarit (jo 1900 vapaamuurarikonferenssissa oli tultu siihen tulokseen, että ”ranskalaiset olivat sveitsiläisten opettajia”) saivat Sveitsin luopumaan Ylä-Savoijin puolueettomuuden takaamisesta ja siis Savoijista Ranskan eduksi. Mitään ei vaadittu hyvitykseksi. Vapaamuurarit vaativat Sveitsiä luopumaan puolueettomuudestaan ja alistumaan Ententen eli Loosin vasalliksi. Tämä oli tietenkin liikaa, mutta samat piirit halusivat kansainliiton istuimen Sveitsiin ja Sveitsin liittymään jäseneksi.

Vahvasti Kansainliiton jäsenyyttä vastaan puhui Ernst Prühlmann lehdessä Züricher Post (”Völkerbund als Phantom”). Kansainliitto edusti hänelle näennäisdemokratiaa ja siitä saattoi kehittyä näennäisdemokratia toisessa potenssissa. Tällöin sen jäseniksi liittyvät oikeat demokratiat alistuisivat näennäisdemokraattiseen petokseen ja alistuisivat siis sellaisen valtaan. Kaikki harhautukset tapahtuisivat tarkoituksella ja ns. ”hyvän uskon” harhan avulla. Hyvää tarkoittavaa elintä ei ollut tosiasiassa olemassa ja hyväuskoiset ihmiset höynäytettäisiin ajamaan naruista vetelijöiden todellisia tavoitteita. Vallanpitäjät ajaisivat asioitaan ”ihmiskunnan palvelemisen” nimissä ja kaikkien olisi siihen alistuttava ja uhrattava voimavarojaan. Näin ryhdyttiin kuitenkin vain täydellistämään Ententen tavoitteita. Kansainliitto oli jo osoittautunut kaiken oikeudenmukaisuuden mitä julmimmaksi pilaksi. Jäsenet olivat välineitä ja uhreja. Henkiset arvot murskattaisiin ja uhrattaisiin häikäilemättömyydelle. Kaiken takana oli kansainvälinen ja angloamerikkalainen suurpääoma. Kyseessä oli Heisen mukaan maailmanloosin diktatuuri, jolle kansakunnat alistivat itsensä. Suuret valtakunnat oli pirstottu demokratian nimissä, koska ne olivat esteenä uusien Länsimaisten demokratioiden mallisille ja niiden kaavailemille taloussysteemeille. Itsemääräämisoikeuden nimissä synnytetyt pikkuvaltiot olivat käytännössä Kansainliiton taustalla olleiden internationalististen voimien vallassa. Kansainliitto oli okkultististen voimien elin, joka toimi vain englantia puhuvan maailman etujen hyväksi (M: Tai sitten oligarkian, joka pelaa sen kautta maailmanherruutta itselleen).

S. J. Gruber, ”Stimmen der Zeit”,1918: Kun sitten kanuunat vaikenevat ja vapaus ja merenkulun turvallisuus on taas turvattu, tällöin ei kamppailu suinkaan ole ohitse. Sen täytyy jatkua vain enemmän toisilla areenoilla, vain toisin keinoin, salaisin ja pehmeämmin. Jokainen, joka on vapaamuurariasioista selvillä ja tuntee voimat, joille vapaamuurarit ovat vihollisia, huomaa epäilemättä asian, kun vain lukee päivän lehdet ja seuraa tapahtumia.”

Jo Immanuel Kant tarkasteli englantilaisia ja Englantia. Kansalaiset olivat avoimia ja tekivät usein erilaisen vaikutuksen, kuin heidän maansa. Se oli ollut aina kaikkein vallanhaluisin, sotaisin, petollisin, ahnein, väkivaltaisin ja alistushaluisin. Hänen jälkeensä tyyli jatkui entisellään. Itse päättelen, että ns. tasapainopolitiikka ei niinkään pitänyt silmällä minkään uhkakuvan nousua, vaan kysymys oli pikemminkin turvata jatkuvat sodat ja siten menestys rahoittajille. Tietenkin Englannilla oli edullisempi asema valloittaa maailmaa silloin, kun kukaan ei kasvanut koko Euroopan valtiaaksi. Ehkäpä kuitenkin jokin maanalainen mahti nytkin joutui työskentelemään myös muiden maiden sisällä, jotta kukaan ei häirinnyt Englannin maailmanvalloitusta ja jotta maat saatiin alistumaan sille. Tietenkin Englannin talousmahti johti siihen, että muut olivat riippuvaisia siitä. Välttämättömyys tai ei, tasapainopolitiikkaa tai ei, niin joka tapauksessa Britannian historia on osoittanut sen eliitin käyttäneen maata ja Englannin kansaa kylmästi välineenä ja ottanut kaiken irti siitä. Usein sodat on aloitettu maan ollessa täysin konkurssissa. Rahaeliitti, pankkieliitti on ohjannut säälimätöntä peliä, joka on vain kiihtynyt 1500-luvulta asti.

Weltdemokratie

Yleinen vapaa ja salainen vaalioikeus säädettiin Saksassa jo 1871. Tällaista oikeutta ei tunnettu Englannissa. Maailmansotaan saakka Saksa oli paljon edellä näissä asioissa vastustajiaan. Silti suffragetit Englannissa uskoivat sodan Saksaa vastaan olleen välttämätön. Saksassa oli myös säädetty työväen suojaksi lukuisia edistyksellisiä lakeja. 1912 asti ei Englannissa ollut invalidi-, sairas- tai eläkevakuutusta. Saksassa 1912 vain sairasvakuutussummat tuolloin olivat 463 miljoonaa markkaa. W. Wilson kirjoittaa Englannista, että siellä ei valittu vaaleilla korkeita siviiliviranomaisia kreivikunnissa. Salaista vaalioikeutta ei ollut säädetty missään laissa. Myöskään ei ollut kirjallista perustuslakia. (Heise: Viimeiset vaalit Englannissa olivat 4 vuotta ennen sotaa.) Hallintokoneisto oli auttamattoman vanhanaikainen ja uudistuskyvytön. Wilsonin kirja käännettiin saksaksi 1913 ja siinä oli omistuskirjoitus presidentiltä itseltään: Presidentti omisti sen saksalaiselle kansalle erityisellä ilolla, sillä amerikkalainen kansa oli saanut siltä henkisesti niin paljon.

Ranskasta Woodrow puhuu vielä tylympään sävyyn kirjassa (saksaksi: Der Staat), koska hän ei vielä ollut noussut koko maailman diktaattoriksi: Preussin loistava menestys tässä taistelussa 1870/71, joka saksalaisen patriotismin intressissä ranskalaista häpeämättömyyttä vastaan käytiin, oli suurimmillaan siinä pidättyvyydessä, jota Preussin johtamat keskivallat osoittivat sodan jälkeen…Ranskan hallinto kärsi kaikilla tasoillaan ylhäältä alas ja kaikilla virkapaikoillaan korruptiosta. Seurauksena kohtalokkaasta periaatteesta, että julkinen virka oli palkinto joko henkilökohtaisesti tai puolueelle (Heise: presidentin valitsi korruptoitunut vapaamuurarien kansoittama parlamentti. Saksassa myös liittopresidentti oli valittu kansalaisten toimesta. Liittopresidentti saattoi hallita vain ministerien kanssa). (M: eräs ääni tässäkin kirjassa Ranskasta myönsi Ranskan syyllisyyden 1870 sotaan. Tämäkin selvä asia on hämärrytetty ja usein eri kirjoissa sodasta syytetään Saksaa ja Bismarckia.) Järjestelmälle on tämän vuoksi ominaista, että se on holhousjärjestelmä.

Saksasta: Saksan valtakunta on liittovaltio… Keisari on presidentti, ei monarkki, hän on vain Preussin kuningas…Keisarina hänellä ei ole perintökruunua, vaan vain peritty virka. Suvereniteetti ei ole yhdistynyt hänen henkilöönsä, vaan liittoruhtinaiden kokonaisuuteen ja vapaisiin kaupunkeihin. Keisari on suuren ruumiin ylin virkamies, jonka tavoite on ikuinen side liittovaltion turvaamisen ja Saksan kansan hyvinvoinnin turvaamisen välillä. ..Saksan valtioiden yhtenäisyys on tänään tiivis ja suljettu, tavalliseksi koettu liitto…Pienten saksalaisten valtioiden yhteismuodostus pystyy torjumaan kaikki muutokset esim. Preussin taholta. Liittoneuvosto ohjaa pääosaa koko hallinnosta, valtiopäivät kontrolloi sitä Saksan kansan arvojen mukaisesti…Kuten kaikkien kansanvaalien edustukset valtiopäivät kritisoi terävästi hallitusta…Kanslerin vastuu tarkoittaa, että hänen on toimittava lakien mukaisesti…Preussin hallintosysteemi saa palvela Saksan hallintokoneiston kehittyneimpänä osana. Preussin hallintojärjestelmä on joka suhteessa täydellisin Euroopassa. Steinin neroutta voimme kiittää pää- ja alemman hallinnon pääpiirteistä. ..ja preussilaiset kuninkaat ovat enemmän ja enemmän joutuneet kysymään ammattimiesten neuvoja hallintosysteeminsä kehittämisessä.

USA:sta: Presidentti on ylin sotavoimien komentaja ja kaikkien osavaltioiden miliisin. Hän nimittää kaikki viranomaiset ja hallituksen. Hän voi jakaa armahduksia. Suoraan tai epäsuorasti kaikki auktoriteetti hallitsevilla perustuu valtaan. Organisaatiolla on lupa herruuteen ja dominointiin…USA:n presidentin takana on paljon suurempi valta kuin Venäjän tsaarilla.

Kölnishe Volkzeitung (280/1917) oli oikeassa, kun se kirjoitti: ”Myös demokraattimme Saksassa tietävät, että todellinen kansa Saksassa on aina vapaampi ja aina aineellisesti paremmassa asemassa kuin kansa suurissa ”demokratioissa” Englannissa, Ranskassa tai USA:ssa, joissa se on vailla suojaa suurkapitalismia vastaan. Ylimmät viranhaltijat valitsee suurpääoma, suurfinanssi ja kansainväliset riistäjäklikit. Ne omistavat valtion, jota kansan on palveltava. Nimellinen demokratia on vain kulissi. Hyödylliset idiootit on pumpattu täyteen valheita muka demokraattisesta järjestelmästä ja heiltä on menestyksekkäästi salattu se, että sen fraasisumun takana kaikkea hallitsee maailmankapitalismin autokratia.

Mitä tarkoittaa demokratia? 26.7.1917 Brittiläisen alahuoneen radikaali jäsen Arrthur Ponsonby vastasi, että kansan osallistuminen kaikkien hallintohaarojen päätöksentekoon. ”He (englantilaiset) eivät todellisuudessa ole lähelläkään tätä tilannetta eivätkä olleet ennen sotaa missään vaiheessa. Ja onneksi ei yksikään maa ole lähelläkään todellisen demokratian saavuttamista.”

30.8.1917 Daily Telegraph totesi, että Englannin kansalle ei kerrottu mitään salaisista sotasopimuksista Venäjän, Ranskan ja Japanin kanssa. Eivät myöskään Kansainyhteisön maiden hallitukset.

Ranskassa kaikki valta on täysin keskitetty Pariisiin, jossa kaikki päätökset tehdään. Saksan tyylistä federalismia ei siellä ole.

Esim. professori ja yliopistorehtori Jassyssä ja Moldovan liberaalien (ei-muurari kuitenkin) kansanedustaja Romaniassa Konstantin Stere sanoi: ”Romaniaa hallitsee täysin oligarkia (siis muutamat erityisintressit omaavat vallankäyttäjät). Vain 1000 perhettä omistaa puolet koko maan pinta-alasta. Vain 10 000 valitsija avalitsi kansanedustajat ja senaatin. 1000 heistä valitsi suurimman osan tästä. 82% väestöstä oli oikeudettomia talonpoikia. Käytännössä maaorjia. Pieni keskiluokka palveli oligarkiaa.” Vapaamuurarit olivat saaneet Romanian liittymään sotaan Ententen puolella. Tri Gustav Eberleinin mukaan koko romanian sotapolitiikasta vastasi keskenään verkostoitunut elostelijoiden joukko ja englantilainen kuningatar Marie. Vapaamuurarit pääsivät ehdottomaan herruuteen puolenvaihdon myötä.

Julkisuudessa puhuttiin tuolloinkin pienten kansojen oikeuksista. Take Jonesculle Britannian ulkoministeri Grey oli kuitenkin todennut loosiveljelleen: ”Romanialaiset ovat lahjakas kansa. Maanne on kuitenkin huonossa asemassa: olette venäjän reitillä Konstantinopoliin. Teidän täytyy siten huomata, että teidän on kadottava. Pienet kansakunnat eivät muutenkaan ole sivilisaation kannalta olennaisia. Olette känsiä ja liikavarpaita, jotka on leikattava pois.”

William Jenning Bryan on todennut Britannian herruuden Intiassa olleen ”laillistettua ryöstämistä”. Muistamme myös, että vuonna 1900 kuoli Intiassa turhaan nälänhätään 15 miljoonaa ihmistä. 12 aiempana vuonna oli kuollut samoin18 miljoonaa. Tästä ja vastaavasta oli kysymys ”maailmandemokratiassa” ja ”maailman turvaamisessa demokratian puolesta”. Britannia ja Ranska jakoivat Turkin alueet ja Britannia pyrki kiristämään otetta Persiasta ym.

Vapaamuurari A.G: Mackey on selittänyt, että ”Mitä viheliäisin roistomaisuus, törkein petos ja julmimmat mahdolliset rikokset ovat sallittuja, jos vapaamuurarit näin päättävät” (Mackey: Masonic Iourisprudence teoksessa Theologie und Galube 1915, s. 667). Onko siis ihme, että esim. jeanne ja Frédéric Regamy on sanonut: saksalaisia on 20 miljoonaa liikaa. Eurooppa on heistä vapautettava (eli siis heidät oli murhattava)” (L’Allemange ennemi).

K: Sodan jälkeen suunniteltiin jopa Saksan ja Itävallan rautateiden ”kansainvälistämistä”. Pantatuiksi ne joutuivatkin.

Kuuntelin tänään alun podcastista, joka kertoo Irlannin nälänhäästä 1848-45. Tässä linkit ohjelmiin eli niitä on kaksi:

http://grizzom.blogspot.com/2012/05/spingola-speaks-20120507.html

http://grizzom.blogspot.com/2012/05/spingola-speaks-20120528.html

Tässä haastatellun Christopher Fogertyn infosivut aiheesta:

http://www.irishholocaust.org/home

Fogerty alkoi levittää USA:ssa tietoa Irlannin tapahtumista 1990-luvun puolivälissä. Kyseessä on vaiettu joukkotuhonta, jonka englantilaiset toetuttivat takavarikoimalla viljat ym. tarkoitus oli murskata Irlannin ikuinen vastarintahenki ja myös saada halpatyövoimaa Pohjois-Amerikkaan. Tämä kaikki on täysin todistettua faktaa, mutta Britanniassa on jopa rangaistavaa paljastaa näitä asioita. Myös Irlannin hallitus osallistuu peittelyyn eli on joko ostettu tai painostettu tai vapaamuurareista koostuva joukko (veikkaan jälkimmäistä).

Kun Fogerty oli jakanut esitettä irlantilaisten juhlissa, hän joutui vaikeuksiin. Hänellä on tuttuja FBI:ssä ja hänen mukaansa tällainen henkilö varoitti Fogertyä ikävyyksistä. Fogertyä ja hänen vaimoaan oli jo ahdisteltu ja heidät oli pidätetty tällaisten toimien vuoksi. Mielenkiintoista on, että MI5 pystyy saamaan FBI:n toimimaan asiassa. Ilmeisesti nämä elimet palvelevat samaa käskijää. Joka tapauksessa FBI:lle nättäisi olevan tärkeää, että 160 vuotta vanha massamurha ei paljastuisi. Mielenkiintoista on jo sekin, että Britannia haluaa salata tämän rikoksensa. Nyt Fogerty lavastettiin syylliseksi kolmoismurhaan, joka oli tapahtunut hiljattain. Vain sattuman ansiosta hänet voitiin todeta syyttömäksi, joten oikeuslaitos ei siis ollut kokonaan mukana asiassa. Samat tyypit lavastivat myöhemmin Vanhan maailman puolella IRA:n väkeä syylliseksi 30 ihmisen murhiin.

Irlannin hallitus on siis mukana valehtelemassa kansakunnan kokemaa iskua perunasatojen epäonnistumisen syyksi. Aiheesta on kirjoitetu valheopuksia, joissa väitetään, että irlantilaiset olisivat syöneet vain perunoita, vaikka he oikeasti viljelivät monia kasveja. Irlantilaise naiset olisivat unohtaneet keittotaidot muiden kasvien osalta yms.

Kaikesta päätellen samat voimat johtavat edelleen Englantia kuin tuolloin. Ei myöskään haluta lähteä purkamaan historiaa Britannian aiheuttamien tahallisten nälänhätien osalta. Niitä riittää yksin Intiasta monta ja uhreja on kymmeniä miljoonia. Viimeisin nälänhätä järjestettin 2. maailmansodan aikana Bengalissa. Pääsyyllinen oli tuolloin Englannin kautta aikojen huomattavimmaksi henkilöksi äänestetty Churchill.

Vastaavaa tehtiin Ukrainassa ja Neuvostoliittohan oli ilmeisesti Lännen satelliitti.Siellä oli vähän väliä tahallisia nälänhätiä joka paikassa. Hirvittävää on se, että Monsanto ja pari muuta suurkonsernia haluavat koko ruoantuotannon ja siemenkaupan täydelliseen kontrolliinsa. Muun maailmantilanteen kehityksen kanssa yhdessä tämä merkitsee mahdollisuutta aikaansaada katastrofi missä hyvänsä milloin vain ja muuta valtaa.

Varsinainen nälänhätä oli siis 1845-49. Kuolonuhreja oli 5 miljoonaa. Fogerty on puhunut asiasta jo vuodesta 1983, mutta joutui siis kunnolla vaikeuksiin 1996.

HUOM PALJON ISOJA KOMMENTTEJA!

13 thoughts on “Karl Heise: Entente-vapaamuurarit ja Maailmansota”

Laurion Libya-kirjoitusten innoittamana ja Hasselbacherin vapaamuurarikirjojen:

Vesa-Ilkka Laurio: “Gaddafi on suuri johtaja, täysin toisenlainen kuin läntiset (esim. suomalaiset) johtajat, jotka ovat varkaita, valehtelijoita ja osin jopa pervertikkoja, joihin kukaan ei luota.”

Tässäpä timanttinen virke, joka osuu suoraan asioiden ytimeen. Harva suomalainen tajuaa loppujen lopuksi sitä, kuinka suuria rikollisia maatamme johtavat poliitikot ym. koirkeimmassa vastuussa olevat ovat. Heihin ei kannata todellakaan luottaa yhtään, sillä he palvelevat vain kansainvälistä salaisen eliitinvaltaa ja täysin ehdoitta. Tänään joku juuri uhkasi suomalaisia samanlaisella ryöstöllä kuin mitä 90-luvulla suoritettiin. Hän ennätti tuolloin osallistumaan kaikkeen vallan huipulla. Tietysti nyt ryöstö tulee olemaan totaalisempi, mutta se alkaa tietysti säästökuurilla Kreikan tapaan. Suomen poliitikoilla ei ole valtaa, vaan demokratioissa todellinen valta on naruista vetelijöillä, joiden marionetteja poliitikot ovat.

Luin Hasselbacherin kirjasta, kuinka saksalainen loosilehti analysoi Ranskan demokratiaa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Joka tapauksessa siinä ilmeni osuvasti vapaamuurarien luoman demokraattisen systeemin luonne. Kaikki puolueiden johtavien tehtävien ehdokkaat valittiin vapaamuurarien toimesta etukäteen. Lopulta kaikki ehdokkaat. Äärimmäinen vasemmistokin oli hallinnassa johtajien välityksellä. Ne, jotka oikeasti hallituksessa päättivät asioista, kävivät loosissa saamassa vapaamuurareilta ohjeet päätöksiä varten ennen hallituksen kokouksia. Vapaamuurarit valvoivat tarkasti ja kirjasivat ylös, mitä kaikkea olivat saaneet aikaan vaikuttamalla poliitikkoihin. Jos joku poliitikko herätti tyytymättömyyttä, hänet vaihdettiin ja ura oli ohitse. Kaikki huippupoliitikot olivat vapaamuurareita eikä hallitukseen päässyt juuri koskaan muita. Kenraali Boulanger ei ollut muurari ja hänet tuhottiin, kun hän suosittuna miehenä pyrki politiikkaan. Ammattiliittojen johdon avulla solutettiin ay-liike täydellisesti työvälineeksi.

Suuri skandaali oli Panaman kanavan yhtiön tuho ja suuret peijaiset, joista muutamat vähempiarvoiset saivat tuomion. Hasselbacherin mukaan Dreyfusin juttua ei olisi ollut, jos tuota skandaalia ei olisi ollut. Dreyfusin jutun jälkeen vapaamuurarit saivat armeijankin täysin valtaansa. Sitä ennen vain osaksi oli voitu vaikuttaa siihen. Vapaamuurarit valitsivat upseerit, jotka ylennettiin etc. Maan päätöksenteossa ja vaikuttamisessa katoliset ja isänmaalliset piirit sekä monarkistit/bonapartistit olivat hyvin hajanainen oppositio, mutta yhdistyneinäkään eivät voineet mitään. Mediavalta oli tietysti myös tärkeä.

Ranskaa johtivat vapaamuurarit Napoleonin kukistuttua. Hänen kanssaan sukset menivät ristiin. AIU:n johtaja Cremieux oli 1848 jälkeen hallituksessa. Hän oli johtava vapaamuurari ja oli myös korkea-arvoinen juutalaisten valtakoneistossa. Hän siis perusti AIU:n Rothschildien tahdosta. Se oli B’nai B’rithin elin ja siis muistamme, kuinka tämä juutalaisten vapaamuurarien ryhmä johti Ranskan kaikkia vapaamuurareita, jotka taas istuivat hallituksessa ja loosista käsin johtivat maata. Mies oli myös esim. 1840 taivuttelemassa sulttaania lopettamaan rituaalimurhaoikeudenkäynnin ja uhkailemassa Syyrian Pashaa sodalla muussa tapauksessa.

Napoleon III oli pettymys vapaamuurareille, koska oli vaimonsa vaikutuksesta katolilaismielinen. Hän oli vapaamuurari ja Carbonarin korkea-arvoinen jäsen. Carbonari taivutteli hänet Krimin sotaan ja sotaan Itävaltaa vastaan. Italian yhdistyminen oli osaksi sen vuoksi tärkeää, että paavin valta heikkeni. Napoleon III tuhottiin Saksan sodassa tahallaan ja vapaamuurarit sallivat Saksan yhdistyä. Sitten ruvettiin puuhaamaan uutta sotaa. Sodassa 1870 ei siten ollut ihme, että Ranskan armeija romahti. Muutenkin kai olisi käynyt niin. Lisäksi sodassa oli mukana myös muita juonittelijoita Hasselbacherin mukaan. Siten kun Pariisi olisi voinut murtaa saarron, tämä vapaamuurariuden ja kommunismin keskus sai aikaan vain tahallaan sabotoituja hyökkäyksiä ja ranskalaisten verenvuodatusta. Loiren armeijan johto oli taas Hasselbacherin mukaan katolinen, joka ei halunnut tukea pääkaupunkia. Siksi se ei rientänyt saarrettujen avuksi, vaan hidasteli, kunnes saksalaiset uhkasivat sitä Metzistä selvitettyään tiulanteen siellä.

Pariisin kommuunia oli turvallista kokeilla, kun Saksan armeija saattoi estäää kumouksen leviämisen.

Kun Saksa oli yhdistynyt. alettiin puuhata “revanshisotaa”

On tärkeää tajuta, että Ranska 1800-luvulla oli täysin salaisen eliitin hallitsema maa. Tämä vallankäyttö toteutui mm. vapaamuurarien kautta.

Noniin. Samaan tapaan huijaavat myös Suomessa. Osaksi kai rapparien kautta. Tietsti suomaliset saavat komennot myös maan ulkopuolelta, suurempien marionettien taholta. Kaikki demokratiat ovat vastaavia järjestelmiä ja nythän olemme jo siirtymässä Eurostoliittoon, joka tiivistyy. Sekä tätä kommunismia että “demokratiaa” leimaa järjestelmällinen valehtelu. Vapaamuurarien valta perustuu järjestelmälliseen valehteluun.

WS: ”rapparit kirjaavat kaiken muistiin, perehdyin niihin nettiin “vuotaneisiin” seinäjoen loosin asiakirjoihin, siellä oli muistaakseni exceleitä joihin oli kirjattu jokaisen jäsenen antama lesken ropo eli pakollinen rahalahjoitus”

”nythän kataisen seinäjoen matka peruuntui, siinä jäi jyrkillä visiitti seinäjoen rapparien luona väliin, siellä ois varmasti ollut selkääntaputtelijoita, hyvä jyrki lahjoitit Suomen viholliselle”

-Poliitikoiksi eivät lähde kuin korruptiohenkilöt. He eivät ole kunniallisia ihmisiä, vaan janoavat vain saalista. Kaikki tietävät, että selkärankaa ei saa olla, vaan kv. eliittiä täytyy totella ja jo kauan on ollut nähtävissä, että heiltä vaaditaan koko Suomen tuhoamista ja kavaltamista.

Sitten esim. Maliin. Kuten on ollut puhetta, Ranska ja muut Euroopan maat sielläkin sotivat eliitin hyväksi. Maa “demokratisoidaan” eli jos joku ei vielä ole suurkonsernien ja pankkien, niin kohta kaikki on. Maat solmivat suhteet Israeliin, vaikka olisivat islamilaisia maita. Vastedes johtajat ovat huijaripettureita, jotka globalistit valitsevat marioneteikseen.

Nähdäkseni Malissa murhataan tuaregeja, joita asui maan pohjoisosissa ja joita tuli lisää Libyasta. Ns. islamistit ovat Naton palkkasotilaita, joita myös Saudien ja Qatarin ym. maanpetturijohto tukee. Tuskin heitä vastaan taistellaan yhtään, vaan kaikki on huijausta. “Islamistit” ovat tulleet kai Libyasta jatkamaan sotaa.

Näin tuhotaan ja kaapataan loputkin Afrikasta, sillä kaikki maat eivät vielä ole täysin alistettuja. Libya murskattiin juuri siksi, että se oli paha kivi kengässä Wall Streetiltä operoiville mafisoille. Nyt he tuhosivat maan ja murhaorgioiden jälkeen varastivat kaiken. Pankkikin on perustettu, mutta saa nähdä, halutaanko maata edes rakentaa, vai tehdäänlö siitä autiomaa tms. Ehkä Afganistanin tapainen sota-alue. Joka tapauksessa kaikki tuhottiin. Esim. koko maan vesihuoltosysteemi, jota oli rakennettu vuosia. Nyt kaikki maassa on rakennettava uudelleen velaksi ja lähinnä suurille firmoille. Kansakunnat jäävät velkaorjiksi ja halvaksi työvoimaksi, kuten aina ennekin imperialismin aikoina raatamaan rahaeliitille. Gaddafin aikana Libyan kansa omisti maan ja pyörät pyörivät sen hyvinvoinniksi ja Afrikan. Hyeenat eivät juuri hyötyneet paitsi ulkomaankaupasta ja heillä oli tietysti diilejä suurkonserniensa kanssa. Mutta Gaddafi vaati edulliset sopimukset Libyan kannalta, mikä ei maistunut. Valtaa rappareilla ym. ei ollut Gaddafin aikana, vaikka joku valeoppositio hänestä agenttia olikin tekemässä.

Malista uhataan sen naapureita.

M sanoo:

Lainaus YLEn MOT-foorumilta: Nimim. Salomon: “”Ohjelma oli hyvä ja tarpeellinen. Ei ollut tekijän vika, että se jäi vähän torsoksi (kantti petti haastatteluun lupautuneilta). Olen seurannut pohjanmaalaisen asianajajan toimintaa. Hän on vapaamuurari, tosin hänellä on kaksi muutakin vaikutusvaltaista sidosryhmää. Ja luottamukseni Suomeen oikeusvaltiona on murentunut. Asiaan (salaseuraisuus) kuuluu, että suoranaisia väärinkäytöksiäkin on ulkopuolisen vaikea toteennäyttää, silti niitä on. Asiat vain sujuvat liian hyvin tämäm asianajajan ajamina ja erilaiset ajalliset ja muut yhteensattumat ovat yleisiä. Järjestelyt tehdään hiljaisesti, jälkiä jättämättä;soitto riittää tai pieni vihje oikealle henkilölle.

Muutamia esimerkkejä: Tutkintaa saadaan sopivasti pidettyä avoinna niin kauan kuin tarvitaan tai asian tutkinta oudosti lopetetaan, tutkinnanjohtaja vaihtuu sopivammaksi, tutkintapaikkakuntaa tai käsittelypaikkaa vaihdetaan (hänen omalle paikkakunnalle) , yli vuoden odotettu päätös valituksesta hallinto-oikeuteen tulee sopivasti ja hänelle edullisena juuri sillä viikolla, kun sitä tarvitaan, syyttäjä vaihtuu ja uusi syyttäjä päättää heti olla syyttämättä, maistraattiin muutetaan jopa osoitetietoja ja muokataan asioita niin, että tarvittavat rikoksen tunnusmerkit täyttyy, todisteita katoaa (mm.pahoinpitelykuvat) ja hän on kehottanut asiakasta olemaan noudattamatta hovioikeuden päätöksiä (lupaa pitää huolen, ettei siitä mitään seuraa).
Eräs hänen asiakkaansa kehui voittavansa kaikki juttunsa, koska hänellä on roisto asianajajana.

Ehkä meidän tuleekin olla hereisiä erityisesti tällaisten vapaamuurarioikeusoppineiden suhteen.”

Laittomuus alkaa olla yleinen käytäntö tässä maasa joka asiassa. Kommunismi

FRIEDRICH HASSELBACHER

Friedrich Hasselbacherin kirjasta Entlarvte Freimaurerei täytyy vielä poimia hyvä kommentti. Juuri taannoin esitin linkin elokuvaan vapaamuurareista.
https://youtu.be/PLhpYJfB4X0

Siinä on se uudelleen. Kiinnostuin noista Ranskan tapahtumista ja luin tuosta Hasselbacherin kirjasarjasta juuri tuosta v. 1934 Stavinsky-skandaalista, jossa yhteiskunta suojeli poliisien ja poliitikkojen taholta suurrikollisia. Kun kansa osoitti mieltään ryöstöjä ja huijauksia vastaan, väkijoukkoa ammuttiin rikollisten käskyttämän poliisin taholta, jolloin ihmisiä kuoli. Törkeys on huipussaan, kun ajattelee joukossa olleen sotaveteraaneja, jotka sotivat I maailmansodassa (luulivat sotivansa isänmaansa puolesta eivätkä vapaamuurarien). Vapaamuurarit olivat soluttaneet koko Ranskan täydellisesti ja pyörittivät sitä jo tuolloin. Keskellä skandaalia Grand Orientilla oli otsaa julistaa, että sillä ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa ollenkaan ja se olisi muka ollut vain mm. ihmisen henkiseen kehitykseen pyrkivä kunniallisten ihmisten järjestö. Esityksen pohjalta Hasselbacher toteaa, että ”Jos paholainen olisi olemassa, tämä olisi varmasti 30.3.1934 sulkenut Helvetin ja ollut pakotettu ilmestymään (paikkaan Rue Cadet resp. Rue Puteaux), saadakseen osallistua muutamaan valehtelemisen koulutuskurssiin, kyetäkseen itse alan viimeisimpiin demokraattisiin saavutuksiin.” Hyvin lohkaistu. Länsimaiset demokraattiset systeemit ovat suuren luokan huijaus. Vapaamuurarien salaiset isännät määräävät niissä kaikesta mm. vapaamuurarien avulla. Ne perustuvat järjestelmälliseen valehtelemiseen. Kaikki niissä on huijausta ja petosta petoksen päälle. On uskomatonta, kuinka ihmiset uskovat hyvää ja toistelevat kauniita fraaseja ja ovat vakuuttuneita järjestelmän toimivuudesta. He kuvittelevat olevansa vapaita ja uskovat lähes kaiken kauniin sanahelinän. Kyseesä on kuitenkin läpensä korruptoitunut puolueoligarkian johtama järjestelmä ja puolueoligarkit ovat salaisen eliitin miehiä ja naisia. Ihmiset eivät ymmärrä, kuinka valheellista kaikki on. Aivan kaikki. Heitä johtavat rikolliset, jotka ovat vihollisen palveluksessa.

M sanoo:

Olen lueskellut siis viime aikoina Friedrich Hasselbacherin kirjoja ”Entlarvte Freimaurerei 3” ja ”Frankreichs Totentanz um die ”Menschenrechte”. Teokset on painettu kansallissosialistiseen tyyliin fraktuuralla ja ovat siten vaivalloisia lukea. Teoksia on lisää hyllyssä eli Entlarvte Freimaurerei 1, 2 ja 4 sekä vielä kirja vapaamuurarisotilaiden maanpetoksellisesta toiminnasta I maailmansodan aikana Saksan armeijassa. Teokset ovat silti perin mielenkiintoisia ja saatan lukea ne kaikki ainakin osittain. Friedrich Hasselbacher oli perehtynyt vapaamuurarien toimintaan ja historiaan ja hänellä oli käytössään valtavasti materiaalia. Aiemmin oli puhetta vapaamuurarien vallasta 1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Stavisky-skandaalin aikaan vapaamuurarien valta oli vain tiivistynyt. Hasselbacher osoittaa, että kaikki ammatit olivat vapaamuurarien soluttamia ja koko yhteiskunta. Järjestöt olivat verkostoituneet ohjaamaan koko yhteiskunnan toimintaa. Jopa salaisessa poliisissa oli oma vapaamuurariyhdistys. Mitään ei tapahtunut Ranskassa ilman, että asiaa olisi käsitelty ensin juurta jaksaen looseissa. Suurloosin konventti päätti, mitä sitten päätettiin hallituksessa ja parlamentissa. Hasselbacherilla on aineistot vuosilta 1933-37, jotka selkeästi osoittavat kaiken. Mitään sellaista ei myöskään Ranskan kansa saanut tietää, mitä vapaamuurarien mielestä ei kansan tarvinnut tietää. Kansanrintama-politiikka oli vapaamuurarien keino estää Saksan kaltainen kansallinen herääminen Ranskassa ja muualla. Tietysti itse luodut aatteet oikealla ja vasemmalla oli helppoa saada liittoutumaan nationalismia vastaan (liberaalit ja vasemmisto). Kansalliset voimat eri maissa eivät yleensä päässeet valtaan, koska vapaamuurarit olivat niin hyvissä asemissa ja heillä oli keinot petkuttaa massat väärien oikeistolaisten ja vsemmiston taakse. Ranskan hallituksissa muuten vilisi juutalaisia 30-luvulla eli siellä oli aivan normaalia, että juutalaiset olivat maan johdossa ylimpiä virkoja ja valta-asemia myöten.

Vapaamuurarit eri maissa propagaoivat kansallissosialismia ja fasismia vastaan ja mainostivat Neuvostoliittoa ja Espanjan tasavaltalaisia, rotujen sekoittamista ja emigroitumista/immigraatiota ”maailmanrauhan hyväksi” ym. He olivat mädättävä voima, joka muokkasi Euroopan maita pikku hiljaa niin henkisesti kuin valtaa kahmien ja hallitsemalla kohti maailmantasavaltaa eli maailmanlaajuista vapaamuurarien diktatuuria, bolshevismia. Tämä on vapaamuurarien päämäärä ja salainen ideologia. He ovat kansainvälisen salaisen eliitin väline. Ovat aina olleet. Ja on vain yksi vapaamuurariliike. Eri loosit ovat hämäystä. Ei siis ole totta, että Englannin vapaamuurarit olisivat eri järjestö kuin Ranskan, kuten esim. Nesta Webster väittää. Englannin vapaamuurareilla ja Ranskan vapaamuurareilla oli huipulla yhteinen johto. On siis vieläkin. Yhteydenpidon rajoittamisella ja kielloilla politiikan puhumisesta Englannissa hämätään Englannin kansaa ja muuta maailmaa. Ehkä myös osaa Englannin vapaamuurareista. Vapaamuurarit pitävät silmällä kansanluonnetta ja toimivat sen mukaan. Englannissa on monilla eri ammattikunnilla eri loosit, koska siellä ajatellaan hierarkkisesti. Politiikkaa tietysti puhutaan ja harjoitetaan. Tosiasiassa yhteyksiä on muualle ja Englannista käsinhän vapaamuurariliike levitettiin ympäri maailmaa. Englannin vapaamuurarit tukevat Ranskan ja muiden vapaamuurarien politiikkaa maailmalla eli esim. vallankumouksellisia tuettiin, kun Grand Orient suoritti vallankumouksia ym. Itse asiassa maailman vapaamuurarit näyttäisivät Hasselbacherin mukaan toimineen hyvin järjestelmällisesti Britannian imperiumin eduksi toimillaan. Muistamme, että Englannissakin oli kaksi vallankumousta jo 1600-luvulla. Siellä ei kumouksia tarvittu. Hallitsijat ja yläluokka olivat vapaamuurareita ja etenkin 1800-luvulta alkaen enenevässä määrin myös taustaltaan juutalaisia. Hasselbacher toteaa, että vapaamuurarien ei tarvinnut vielä toimia nopeasti ja rajusti Englannin muuttamiseksi, sillä Britannian olot ja politiikka palvelivat sen päämääriä. Hän ennakoi, että mikäli joskus kaikki mullistuisi ulkoisesti, kuninkaat luopuisivat nimellisestikin vallasta ym. eli syntyisi todellinen maailmankommunismi, Englannissa kaikki toteutettaisiin viimeisenä. Tietysti myös Englannin kansaa aivopestään, yhä enenevässä määrin nykyaikana, kuten olemme saaneet nähdä (monikulttuurisuus ym.) Aiemmissa bloggauksissa näissä blogeissa on todettu, että 1600-luvulta lähtien New World Orderia on rakennettu lähinnä Britanniasta käsin, Britannia päätukikohtana ja tärkeänä osana. Britannian imperiumin laajenemisen lisäksi sen politiikka on ohjannut tapahtumia muualla. Rahavallan ja väkivaltapolitiikan kautta on eri maissa tavoiteltu oikeanlaisia hallitsijoita ja sisäpolitiikkaa.

Eri valtiot alkavat olla nykyisin vain pelinappuloita. Hallitsija on sama. Englannin rahavalta on edelleen tärkeä voima. Muut maat ovat jo pitkän aikaa olleet tärkeitä toimijoita, esim. NL/Venäjä, Ranska ja etenkin USA. Venäjä saatiin vapaamuurarien avulla otteeseen 1917. Mielenkiintoisesti Hasselbacher osoittaa aineistonsa avulla, kuinka Venäjän Helmikuun vallankumous 1917 oli vapaamuurarien tekemä. Tämä on tietysti yleisesti tiedossa. Harvemmat mainitsevat kuitenkin sitä, että väliaikaisen hallituksen selvä tehtävä oli vain levittää sekasortoa ja katkoa siteet, jotka pitivät yhteiskuntaa koossa. No tämäkin on monen tiedossa. Tietysti on myös ollut tiedossa Hasselbacherin esittämä kuvio, että sen lisäksi, että väliaikainen hallitus vain edesauttoi tilannetta bolshevikkivallankumouksen onnistumiseksi ja että kun sen jäsenet ja alaiset joukolla emigroituivat eri puolelle Eurooppaa, he myös perustivat uusia looseja, jotka toiminnallaan tukivat bolshevikkeja ja propagoivat bolshevismin puolesta. Siis teeskenneltiin pakolaista, mutta oltiin salaa bolshevismin asialla. Muita emigrantteja vakoiltiin. Nämä uudet loosit tietysti olivat hyvää pataa muiden maiden vapaamuurarien kanssa. Hasselbacher osoittaa, että kaikkien maiden vapaamuurarit pitivät yhteyttä toisiinsa, vaikka esim. Saksan vapaamuurarit viimeiseen asti väittivät, ettei heillä olisi ollut mitään yhteyksiä Ranskan vapaamuurareihin (Grand Orient ym.) Tästäkin käy ilmi vapaamuurarien täydellinen valheellisuus. Väliaikaisen hallituksen aikana vapaamuurarit nimenomaan totesivat Leninin edustavan heille kaikkein mieluisinta vallanpitäjä Venäjällä, mutta että toistaiseksi oli syytä tukea Helmikuun vallankumouksen jälkeen johtoon noussutta valtaklikkiä.

Vapaamuurarit ovat saaneet demokraattiset maat haltuunsa osaksi siksi, että uuden ajan demokratia on vapaamuurarien lapsi. He ovat perustaneet Euroopan ja USA:n demokratiat. Hasselbacherin mukaan demokratia on järjestelmällisen korruption synonyymi. Korruptio on siinä kohotettu valtion perusperiaatteeksi. Myös esim. Hackert sano oivasti länsimaisen demokraattisen järjestelmän perustuvan järjestelmälliseen valehtelemiseen. Hasselbacher toteaa: ”Valhe, sinun toinen nimesi on: demokratia!” Demokraattiset valtiot nimittäin vapaamuurarien ohjauksessa torjuivat kansallismielisiä puolueita ja liikkeitä. Demokratia ei salli oikeutta esim. Kultaiselle aamunkoitolle eikä sen kannattajille. Valhein ja petoksin se hyökkää sitä vastaan, kuten myös 30-luvulla kaikkea ”fasismia” ja ”kansallissosialismia” vastaan. Demokratia oli ja on nyt lähinnä kv. eliitin väline. Mitään oikeuksia ei ole kuin sillä, minkä ”demokratia” eli sen naruista vetelevä taustavoima hyväksyy. Nämä hyväksytyt ilmiöt ja liikkeet onkin yleensä suunniteltu pääkallonpaikalla tai solutettu ja muutettu mieleisiksi.


M sanoo:

Kun tarkastelee Saksan kohtelua 1. maailmansodan jälkeen, niin havaitaan myös silloin koko muun maailman syyttäneen Saksaa olemattomista rikoksista ja yksinsyyllisyydestä sotaan. Saksalta vaadittiin myös tuolloin loputtomia korvauksia, joita vaadittiin koko ajan lisää. Maanpetturijohtajat suostuivat kaikkiin vaatimuksiin. Kiinnostava kirja on Friedrich Hasselbacherin ”Volksverrat der Feldlogen im Weltkriege” (Sotaloosien maanpetos maailmansodissa) vuodelta 1939, 6. painoksen näköispainos vuodelta 1995 /Viöl). Keräämänsä valtavan aineiston avulla Hasselbacher osoittaa, kuinka saksalainen vapaamuurariliike oli osa kansainvälistä vapaamuuraritoimintaa. Kaikki väitteet isänmaallisuudesta ja loosien erillisyydestä olivat vapaamuurarien valehtelua. Heihin ei koskaan tule luottaa, sillä he valehtelevat aina. 1870 suhteet näennäisesti katkaistiin Ranskan loosien kanssa. Tämä oli näennäistä ja suhteet solmittiin pian uudelleen. Itse asiassa koskaan ei ollut lähetetty kirjettä Ranskaan, jossa suhteet ilmoitettiin katkaistuiksi. Silti vapaamuurarit väittivät, että olisi ollut kyse eri looseista, suhteuta ei olisi koskaan ollutkaan tai että ne oli katkaistu ym. Mielenkiintoista on nimenomaan se, kuinka I maailmansodan aikana myös Saksan vapaamuurarit kannattivat Ententen sodanpäämääriä ja vakoilivat Ententen hyväksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että myös suoraan sabotoitiin sodankäyntiä. Esim. syyskuussa peräytymiskäsky Marnella hetkellä, jolloin tuore ranskalainen 9. armeija oli lyöty vaikuttaa vahvasti vapaamuurarien järjestämältä. Vapaamuurari Wilhelm Ohr ilmoitti vapaamuurarien olleen Marnen tappion takana (sotapäiväkirja vapaamuurarilehdessä Der Unsichtbare Tempel vuonna 1916). Kaikkein kauhistuttavinta on vapaamuurarien propagandatoiminta. He julistautuivat jo sodan aikana ”uuden Saksan” kannattajiksi. He halusivat tasavaltaa, pasifismia, syyttivät vastoin totuutta Saksaa vastustajan propagandan mukaisista julmuuksista ja sotasyyllisyydestä. Kokouksissaan he myös julistivat haluavansa maksaa korvauksia loputtomiin ja yli vaaditun ja rakentavansa sodan tuhoamat alueet Ranskaa uudelleen ym.

Marnelle 9. ranskalainen armeija saatiin Italian rajalta, koska Italia oli vaihtamassa puolta. Tämä oli myös vapaamuurarien ansiota, sillä he painostivat tähän ratkaisuun ja mm. murhasivat Italian sotaväen päällikön, joka kannatti yhteistyötä saksalaisten kanssa. Vapaamuurarit ovat esittäneet, että Italian loosi ”pelasti Raskan”. Tärkein vapaamuurarien sabotaashi taisi olla kuitenkin sukellusvenesodan rajoittaminen. Heikko kansleri Bethmann-Hollweg ja juutalainen Rathenau saivat keisarin puhuttua ympäri toistuvasti ja pystyivät estämään sukellusvenesodan hyödyntämisen ja siten veivät Saksalta tehokkaimman aseen. Erittäin vähäinen käyttökin sai aikaan Englannille tavattomia ongelmia. Sukellusveneillä ei myöskään isketty Scapa Flowin laivatsotukikohtaan silloin kuin se olisi ollut mahdollista ja tilaisuus oli tuottaa suuria tappioita Englannin laivastolle. Syyksi sanottiin, että USA voisi toisessa tapauksessa tulla sotaan mukaan. USA oli kuitenkin jo rikkonut puolueettomuuden ja aseisti Ententeä.

Maanpetturivapaamuurarit perustivat myös järjestön ”Saksalainen liiga ihmisoikeuksien puolesta” (alunperin ”Uuden Saksan liitto”, jolla oli otsaa väittää toimivansa ”Saksan kansan parhaaksi”). Johdossa ja jäseninä oli mielenkiintoisia nimiä, etunenässä prof. Albert Einstein. Rahamagnaatteja ym. Päämäärä oli tehdä Saksasta ”taas runoilijoiden ja filosofien” Saksa. Kyseessä oli tosiasiassa New World Order eli Maailmantasavallan alkusolu sekä kuiviin imettävä lypsylehmä. Rathenau visioi Saksan kansaa ”Prometheukseksi” ja ”Simsoniksi”, joka kiertäisi tahkoa ja joka kärsisi loputtomiin, ”kodittomana kuin Ahasver”. Saksan vapaamuurarit pitivät tiiviisti yhteyttä Ententen maiden vapaamuurareihin, jotka keskittivät kaikki voimansa akselivaltojen täydelliseen tuhoamiseen. Näin siis I maailmansodassa.

Mielenkiintoista on myös kuvaus ”pelastusmerkeistä”, joita jokaiselle vapaamuurarille opetetaan lähes ensimmäiseksi, kun hän saavuttaa 3. asteen. Vaikka vapaamuurarit luonnollisesti valehtelevat, että tällaisia merkkejä ei olisi, niin ne ovat voimassa ja suurmestareilla säännöt ovat vielä tarkemmat ja auttamisvelvollisuus entistä tärkeämmällä sijalla. Ohjekirjoissa kerrotaan suoraan, että ”ei ole olemassa kuin yksi vapaamuurariliike” eli kaikki järjestäytyneet ja ei-villit loosit ovat yhtä ja samaa liikettä kaikkialla maailmassa. Vapaamuurariveljiä on autettava, vaikka nämä olisivat vihollisen sotajoukoissa palvelevia. Ylikansallinen liike siis on tärkeämpi kuin oma kansa ja vapaamuurarien vala voittaa oman kansan armeijan lippuvalan heidän parissaan. Esimerkkinä on saksalainen muistelu I maailmansodan ajalta, kun kovassa vankityössä ollut vapaamuurari teki turvamerkin ja ranskalainen vastapuoli heti kysyi hiljaa: ”Oletteko vapaamuurari?” Ranskalainen siirsi miehen helpompiin töihin ja totesi, että ”muutoin pian kai kuolisitte kovaan työhön huonon ruoan ja tautien vuoksi”. Näin siis kohdeltiin vankeja jo 1. maailmansodassa Ententen puolella, vaikka ruokaa oli riittävästi. Kyse oli Saksan kansakunnan tuhoamisesta.

Vapaamuurari everstiluutnantti Hentsch oli ylipäällikkö von Moltken (vapaamuurari) luottomies 1914. Kirjassa Der Grosse Wendig 5 on Andreas Naumann analysoinut Marnen tappiota. Kyseessä näyttäisi olevan todella kummallinen tapahtumasarja, jossa kiinnittää huomiota Saksan armeijan johdon epäpätevyys (tai petollisuus). Hentsch sai käskyn ottaa selvää tilanteesta ja tarvittaessa peräyttää armeijat, jos tilanne vaatii. Von Moltke antoi siis ison vallan yhdelle ihmiselle luoda tilannekuva ja tarvittaessa pysäyttää 5 hyökkäysarmeijaa ja vetää ne taaksepäin. Valtuudet olivat suulliset ja epämääräiset. Niistä on kiistelty jo sodan aikana, mutta tällöin Hentschiä ei tuomittu eikä syytettykään mistään. Sodan jälkeen von Ludendorff on asiakirjoihin ym. perehdyttyään todennut miehen toiminnan olleen maanpetoksellista. Hän kulki hyökkäysarmeijoissa ja kertoi johtajille vääriä tietoja toisten armeijoiden tilanteesta. Todellisuudessa vihollinen oli juuri lyöty 1. armeijan kohdalla eikä vaaraa ollut, vaan syntynyt aukko olisi voitu paikata helposti. Kaikki vastasa olleet armeijat oli lyöty ja mahdollisuus etenemiseen suunnitelmien mukaiseen suureen saarrostukseen oli hankittu. Silti Hentsch juuri tällä hetkellä pysäytti armeijat ja käski niiden vetäytyä. Ranskalaiset ja muut voittajat ovat luoneet myytin ns. Marnen ihmeestä, mutta väittävät itse saaneensa voiton aikaiseksi mukamas taksikuljetuksilla ym. Toiset väittävät päteviä yksiköitä syötetyn aukkoon, joka olisi johtunut siitä, että von Moltke veti kolme armeijakuntaa itään. Tästä olisi aiheutunut vastatoimien sarja. Kuitenkin pätevän komentajan olisi pitäyt tajuta joukkoja olleen riittävästi ja kaikki mahdollisuudet voittoon. Schlieffenin suunnitelman osittaisen toteutuksen ukainen suuri saarrostus olisi aikaansaanut koko sodan päättymisen Saksalle edullisesti. Ludendorffin mukaan siis Hentsch toimi paitsi järjettömästi, myös petollisesti. Kaikki merkit viittaavat siihen, että vapaamuurarien petoksesta on kyse, kuten he asian ovat lehdissään esittäneetkin. Juuri kun viimeiset vihollisen joukot on lyöty hajalle, voittoisat armeijat pysäytetään ja vedetään taaksepäin.


M sanoo:
Keinotekoisella talouskatastrofilla suistetaan nyt kaikki kurjuuteen ja ryöstetään kaikki omaisuus. Ihmiset eivät tajua, että tästä on kyse ja oli kysymys Weimarin tasavallan mamuvirroissa, sotakorvauksissa ja pankkitukemisessa. Saksaa tuhottiin vain eri keinoin kuin avoimella sodalla. Muistamme englantilaisten ja Rathenaun visiot, kuinka kurjuus olisi tappanut ja näännyttänyt koko Saksan 20 vuodessa niin, että vain rippeet kansasta olisivat jäljellä ja lisäksi Rathenau visioi, että jos hän olisi Ranska, hän tapattaisi saksalaiset ja asuttaisi maan muilla kansoilla. Juuri tätä ollaan tekemässä Euroopan muille kansoille ja kaikille valkoisille. Valkoinen rotu on selkeästi päävihollinen. Ilmeisesti Hitler keskeytti bolshevismin riemukulun ja siis Saksan tuhon. Siksi Espanjakaan ei vajonnut kurjuuteen. Sodalla saatiin aikaan uusi tilanne ja koko länsimaailmaa mädätettiin kommunistiseksi kylmän sodan aikana. Israelista saatiin suuri mahti. Nyt voidaan kerralla siis tappaa kaikki eikä ensin saksalaisia.

Nationalististen puolueiden ja kirjoitusten kieltäminen etenee kovaa vauhtia ja suurta muutosta valmistellaan. Tähän taitaa liittyä myös kehitys Suomessa. Nationalismi on tietenkin kova sana aina ja se johtaa aidoimmillaan kansallissosialismiin. Kun ihmiset tajuavat kansallissosialismin siunauksen ja että oikeastaan etenkin nyt muu vaihtoehto on plutokratian koronkiskonta ja pankkimafian valta ja verenimentä kuiviin, kansallissosialismi ei enää vaikuta “hullulta”. Pikemminkin ihmiset huomaavat olleensa käveleviä valhekasoja ja aivan jymäytettyjä. Pian seuraa uusjako ja takaisinperintä. Myös vallan vaihto. Tätä pelätään nyt, kun on oikeastaan armoniskun aika. Siispä seuraa ilmeisesti suuri puhdistus koko Euroopassa.

On turha luulla, että suun sulkeminen riittää turvaamaan hengen ja elinkeinon. Kun nationalistinen puhe ja puoluetoiminta ja järjestötoiminta on kielletty, alkavat poliittiset vainot kieltojen perusteella. Seuraavaksi kitketään ajatuksetkin. Ryöstetään kirjat kodeista ym. Neuvostoliitto on täällä ja kaikkialla. Etenkin valkoiset siis tuhotaan kommunisteja myöten. Mutta ei omavaraisuutta / kansallissosialismia / aitoa nationalismia sallita missään muuallakaan. Kun nationalismia ja kansallissosialismia ei saa kannattaa, ainoa vaihtoehto on kv. rapparieliitin valta. Tämänhän se luulisi olevan hullua, mutta tätä ei esim. vasemmisto ymmärrä. Tai se ei ymmärrä, mitä internationalistinen kommunismi oikeasti on tai että vasemmisto on aina ollut vapaamuurarien luoma huijaus.

Lyhyesti vielä tästä Rathenausta: Keisari oli riittävän hyväuskoinen, että teki talousdiktaattorin Rathenausta reiluksi vuodeksi. Hänen läheinen ystävänsä Stefan Zweig sanoi, että ratkaisu merkitsi tappiota jo silloin, vaikka kaikki vasta marssivat rintamalle. hän ei selittänyt tätä tarkemmin. Rathenau teki kaikki tilaukset lähinnä juutalaisista koostuvalta klikiltä, kuten myöhemmin Baruch vastaavana diktaattorina USA:ssa. Suuria takavarikointeja tehtiin ja sitten varastot pilaantuivat. Esim. porsaita lahdattiin järjettömästi, koska ne söivät liikaa perunaa. Nälänhädän siemenet kylvettiin. Rathenau vuoti sotasalaisuuksia koko ajan, esim. paljasti hyökkäysaikeet ja ajankohdan Verduniin. Mandell House kävi usein ”neuvottelemassa” hänen kanssaan. Hän rahoitti kommunistista liikettä ja vallankumouksen. Hänen tehtailtaan alkoivat lakot 1917. Ratkaiseva merkitys oli sillä, että hänen onnistui vaikuttaa surkeaan kansleriin Bethmann-Hollwegiin, että laivastoa ei käytettäisi, vaan se pidettäisiin rauhanneuvotteluita varten pelotteena, millä oli demoralisoiva vaikutus. Suurin merkitys oli sukellusvenesodan rajoittamisella.

Vapaamuurari Lichnovsky (ruhtinas ja Saksan suurlähettiläs Lontoossa) esti Saksan hyökkäyksen Ranskan satamiin sillä verukkeella, että Englanti ehkä pysyisi puolueettomana. Hän sai keisarin uskomaan tähän ja Hollwegin (mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kun Englanti jätti sodanjulistuksen, sitä olikin muutettava tämän jälkeen. Englannin edustaja riensi keskellä yötä Lichnovskyn asuntoon. Palvelija ei olisi millään halunnut herättää, mutta viimein myöntyi. Edustaja ihmetteli jo sitä, että tällaisena yönä kun suurin piirtein maailma loppuu, suurlähettiläs nukkuu jo puolilta öin. Sodanjulistuksestakaan ei tuntunut olevan tietoa. Hämmästyneenä asiamies huomasikin vuoteen vierellä luovutetun sodanjulistuksen avaamattomassa kuoressa. Näköjään ruhtinaalla ei ollut kiirettä informoida Saksaa tapahtuneesta).Tällä oli myös suuri merkitys. Saksalaiset saivat käsiinsä asiakirjan, jossa Englanti ja Belgia sopivat käytännössä sotaliitosta. Tämän Ludendorffkin mainitsisi muistelmissaan. Kun Hasselbacher puhui asiasta 20-luvulla, Stresemann pidätytti hänet. Ententen sotasuunnitelmista Belgian suhteen selviää, että Belgia oli vain veruke, jolla sota perusteltiin Englannin kansalle. Se oli jo määrännyt joukkonsa liikkeelle ja salaa niitä laivattiin kohtio Ranskaa, ennen kuin ensimmäinen saksalainen sotilas oli marssinut Belgiaan. Vuoden 1839 sopimukset eivät sitä paitsi takaa Belgiaa, vaan Hollannin. Koko takuu oli satua. (Lisäksi Saksan edustaja ei ollut saanut vastausta kysymykseen, pysyisikö Englanti Puolueettomana, jos Saksa etenisi Belgiaan.)

Takaisin Rathenauhun. Englantilaiselle amiraalille hän oli sanonut sodan alussa, että Saksa tulee olemaan tämän sodan jälkeen kerjäläinen (suora lainaus). Hän kirjoitti sodan julistuksen aikaan 1914: ”Koskaan ei tule tapahtumaan, että keisari astelee Brandenburgin portista maailman tultua voitetuksi punaisen maton päällä hännystelijöidensä seuraamana. Tällöin olisi maailmanhistoria menettänyt merkityksensä.” Hasselbacher huomauttaa Rathenaun tarkoittaneen vapaamuurarien ohjailemaa maailmanhistoriaa, joka siis epäonnistuisi ja ote herpaantuisi. Kyseessä oli Hasselbacherin mukaan juutalainen merkitys eli vapaamuurarien taustalla heitä ohjaili juutalainen taho. Suuressa vapaamuurarikokouksessa Pariisissa 1917 sovittiin jo Versaillesin rauhansopimuksen pääpiirteistä. Mielenkiintoisesti kokouksessa todettiin jo George Washingtonin 1700-luvulla ym. hahmojen ohjanneen vapaamuurareina maailmanhistoriaa ”kohti tuntematonta päämäärää”. Ententemaiden todetaan kirjassa olleen täysin vapaamuurarien otteessa. Minulle tuli mieleen ajatus, että oikeastaan jo I maailmansodassa Ranskan, Englannin ja USA:n armeijat (Italian ja ehkä Serbiankin) muodostivat tavallaan hyvin pitkälle jo eräänlaisen Puna-aarmeijan. Kyse ei ollut kansakuntien taistelusta, vaan vapaamuurarit olivat valjastaneet kansakunnat taistelemaan vieraiden intressien hyväksi.

Rathenausta oli jo aiemmin asiaa. Aika paljon varsinaisen tutkimustyön oli tehnyt tältä osin Hasselbacher ja W. Hackert oli lainannut häneltä melko paljon kirjaansa Die Jüdische Epoche, mikä meni minulta ohi tuolloin. ”Eversti” Housen paperit olivat julkiset jo hänen aikanaan ja myös Rathenaun kirjoitukset.

Ks. Blogin kirjoitus Walther Rathenausta (Hackert)

Mielenkiintoista Hasselbacherin kirjasarjan osassa 2 on paljonkin. Jo osassa 3 luin, että Englannin koko poliittinen systeemi toimii vapaamuurarien kautta. Kansainvälinen vapaamuurariliike ajoi etenkin ennen asioita Britannian imperiumin kautta ja tavallaan se toimi sen hyväksi. Hasselbacher kertoo muutamasta vapaamuurarista, jotka olivat pettyneet ja avautuneet. Osa heistä murhattiin sittemmin. Mieleen jäi yksi, joka oli havainnut vapaamuurarien valmistelleen Saksan tuhomissotaa, kaikkien uskontojen lakkauttamista (hauskaa, että vapaamuurari ja kommunisti FDR syytti propagandassaan ksitittyä Hitleriä tästä!) ja kansakuntien myös. Hän oli valittanut ylemmilleen, kuinka hän oli luullut vapaamuurariliikkeen olleen hyviä asioita ajava ideologia jne. Vastaus oli ollut: ”On vain yksi vapaamuurariliike”. Sama mies oli nöhnyt Unkarissa vapaamuurareita, jotka vihasivat Saksaa ja ajoivat sotaa ym. Samat miehet muodostivat sittemmin Unkarin vallankumoushallituksen.

Osassa 2 oli mielenkiintoista maininta Itävallan kruununperijän petturuudesta. Uusi keisari Karl alkoi heti rauhantunnustelut Ranskan kanssa Saksan selän takana ja vuosi tietoja Ententelle. Hän oli surkea tyyppi, joka oli täysin vaimonsa ohjailema. Kuningatar Tshita taisi pelastaa koko Ententen vaatiessaan Italian kuninkaan ja suuren armeijan laskemista pois saarroksista 1917. Saksalais-itävaltalainen offensiivi oli jo vallannut sillan ja koko Italia olisi ehkä pudonnut pois sodasta, jos kuningas olisi jäänyt vangiksi satojentuhansien miesten kanssa. Tshita vihasi Saksaa ja hänen kaksi veljeään taistelivat Ententen joukoissa.

Hyvin tuodaan esiin vapaamuurarien juonet hyväuskoisten keisarien Nikolai II:n ja Wilhelm II:n selän takana. Vapaamuurarit halusivat sotaa. Hulluuden huippu oli Saksan ja Venäjän sota, vaikka maat olisivat olleet mitä luonnollisimmat liittolaiset. Ischolvski ja Sazonov petkuttivat tsaaria ja suorastaan jymäyttivät tämän sotaan.

Hitler oli myös vähällä mitätöidä koko ”vapaamuurarien maailmanhistorian”. Hänen rauhantahtonsa ja muiden kansojen kunnioituksensa tulee hyvin jälleen esiin.

Arvoitukseksi jää, miksi Saksa ei hyökännyt länsirintamalla 1917, kun Ranskassa oli laaja sotilaskapina. Ylipäällikkö Nivelle oli tapattanut mielettömästi sotilaita hyökkäyksissään ja niiden jälkeen koko rintama kapinoi. Ludendorff väittää, että tietoa niistä ei ollut. Hasselbacher väittää, että täytyi olla ja että tilaisuus olisi ollut voittaa koko sota.

Ainiin, Skagerrakin meritaistelu on erään kirjan (kenraalimajuri Hugo Kechnaive: Merisotavakoilu Salamiista Skagerrakiin,s.26-26) mukaan Waterloon kaltainen vedätys, jossa väärillä tiedoilla oltaisiin pelattu pörssikuresseilla. Koko taistelusta olisi sovittu Saksan, Englannin ja USA:n liikemiesten kerman välillä ja vaikutusvallan avulla olisi saatu laivasto Saksasta kerrankin liikkeelle. Vastaavasti oli toimittu Kreikan vapaustaistelun aikaan, kun Britannian laivasto upotti sulttaanin laivaston vapaustaistelijoiden tueksi. Taistelun tuloksesta levitettiin ensin päinvastaista tietoa. Alunalkaen oli tarkoitus, että vain osa laivastosta tuhoutuu kummallakin puolella. Kaksi kertaa isompi Englannin laivasto-osasto koki kolme kertaa suuremmat tappiot saksalaisten laivojen paksun panssarin ja parempien aseiden vuoksi. Tämä saattoi olla joillekin lievä yllätys. Tämäkin täytynee tarkistaa muista lähteistä, vaikka Hasselbacher on aika tarkka siitä, ettei levitä huuhaata. Esim. Bethmann-Hollweg ei hänen mukaansa ollut vapaamuurari.

Luin Uhle-Wettlerin kirjasta Skagerrakin meritaistelusta. Mielestäni oli hyvin outoa, että amiraali Scheer yritti seurata brittiläistä risteilijäosastoa, vaikka se oli jo peräytynyt ja oli nopeampi kuin Saksan laivat. Olisi ollut ihme, jos se olisi kääntynyt uudelleen ylivoimaa vastaan. Siis hyvin outoa sen perusteella, mitä oli lukenut Hasselbacherilta.

Britannian Grand Fleet irtautui yöllä taistelusta pahojen tappioiden ja saksalaisten tunnetun yötaistelukyvyn vuoksi. Saksan tappioista oli väärät käsitykset myös. Hän tosin eteni seuraavana päivänä ”miinakäytäville” estääkseen saksalaisia vetäytymästä. Oli kummallista, että hän kadotti saksalaiset, vaikka näiden viestitys oli selvillä englantilaisten murrettua koodit. Se, että saksalaiset ja englantilaiset kulkivat jonkin aikaa rinakkain ja että englantilaiset eivät kohdanneet saksalaisia enää, on mielestäni kummallista. Saksalaiset palasivat juuri toista reittiä. Taistelun jälkeen englantilainen risteilijäosaston johtaja oli murheen murtama. Amiraali Scheeriä juhlittiin sankarina. Vaikka englantilaiset olivat käyttäneet hyväkseen radiotiedustelua ja yllättäneet päälaivastollaan saksalaisen valtamerilaivaston ja tietenkin ottaneet erittäin edulliset asemat, auringon laskun puolelta päävoimilla ampuen täydellisessä T-muodossa, saksalaiset olivat upottaneet kaksi kertaa enemmän laivoja, suuria risteilijöitä 6, kun englantilaiset olivat saaneet yhden taistelulaivan ja yhden risteilijän upoksiin ja myös vähemmän hävittäjiä.)

Veronica Clarkin julkaisemassa vuonna 1940 ilmestyneessä Wolf Meyer-Christianin kirjassa ”Die Englisch-Jüdische Allianz” kerrotaan, että Skagerrakin taistelun tulos oli selvillä rahaeliitillä muita ennen. Pankkiiri Cassel ilmoitti New Yorkin pörssiin englantilaisten kokeneen ennenäkemättömän katastrofin. Kun tämä vaikutti osakkeisiin, Cassel taustajoukkoineen osti halvalla arvonsa menettäneitä osakkeita. Sitten oikea tulos kantautui, ehkäpä sotapropagandan parantelemana ja Cassel ym. saivat suuret voitot. Cassel oli siirtynyt Saksasta Englantiin jo 1800-luvulla ja oli kuningas Edwrd VII:n rahoittaja ja pelivelkojen maksaja ym.

Luin lisää Uhle-Wettlerin kuvausta Skagerrakin meritaistelusta. Hän sanoo, että laivastoa ei olisi voinut ainakaan kokonaan vaarantaa, sillä tällöin Britannia olisi voinut murtautua Itämerelle ja yhdessä Venäjän laivojen kanssa estää kuljetukset Ruotsista. Laivaston avulla olisi myös voitu painostaa Skandinavian maita Ympärysvaltojen puolelle. Silti on totta, että laivastoa ei käytetty juuri mihinkään tuon meritaistelun lisäksi, vaan se oli passiivinen.

Luin osan Hasselbacherin 4. osasta. Rathenaun näkemykset demokratiasta 1919 ovat karua luettavaa. Kriisi on syntynyt (tai synnytetty) ja siis sodan hävitykset ja menetykset kokenut kansakunta joutuisi nyt huolehtimaan veloista, sotakorvauksista ym. Tämä pakottaisi lainoihin ja kovaan hevoskuuriin, jossa verotettaisiin henkilökohtaistya omaisuutta ja tuloa ennenäkemättömällä tavalla. Aina takavarikointeihin asti. Tietysti lähinnä kansalaisten, sillä pankit ja trustit eivät osallistuisi tietenkään ”talkoisiin”. Tästä seuraa yleinen tasa-arvo, mutta se ei merkitse yleistä hyvinvointia, van ylkeistä köyhytttä. Näin suoraan ilmaistaan nykyinenkin periaate, jonka mukaan ”talouskriisiä” eli ”velkatalkoita” hoidetaan. Kansalta omaisuus pois. Ja kriisithän on luotu rahajärjestelmän ja muiden temppujen avulla. Tätä helvettiä oli koko Weimarin aika 1919-1933. Samaa on koettu USA:ssa (The New Deal) ym. Tämä ”demokratia” on kansojen ryöstämistä ja tuhoamista.

Vapaamuurarit olivat Ranskassa 30-luvulla omien sanojensa mukaan salainen tasavalta. Ulkoinen tasavalta oli fasadi. Vapaamuurarit muodostavat vapaamuuraridemokratiassa valtion valtiossa. Nykyiset demokraattiset länsimaat ovat kaikki tällaisia. Puheista ja käytännöistä Hasselbacher pystyy osoittamaan, että demokratia merkitsee todellisuudessa vapaamuurarien diktatuuria. Ranskan tasavallat ovat kaikki olleet vallankumouksesta 1789 lähtien vapaamuurarien luomus ja vapaamuurarien vallassa. Demokratia on vapaamuurarien pseudonyymi profaanille maailmalle. Kansan suvereenisuudesta ei ole kysymys, vaan vapaamuurarien vallasta.

2. osasta tuttua asiaa: Bolshevismi oli vain yksi vapaamuurarien toimintasektori. Trotski liikkui ympäri maailmaa ja joskus ilman passia. Rajanylitykset onnistuivat. Juuri ennen Venäjälle lähtöä hänet pidätettiin. Tällöin itse USA:n preidentti puuttui asiaan. Lenin edusti vapaamuurarien mukaan heidän arvojaan ja visioitaan, mutta he eivät heti suosineet tätä miestään, vaan tekivät ensin lähes porvarillisen vallankumouksen. Menshevikkien nimi ”Kadettipuolue” tulee Hasselbacherin mukaan todellisuudessa Grand Orientin Pariisin loosin sijainnin mukaan (Rue Cadet). Vastaavasti Jakobiinit saivat oikeasti nimensä Temppeliritarien 1300-luvun alussa teloitetun suurmestarin Jacques de Moleyn nimestä. Heidän nimensä ”Vuori” parlamentissa on myös peräisin vapaamuurariterminologiasta. Lähi-idän vuoristoalueiltahan esikuvat on otettu ja systeemin juuret sijaitsevat siellä. Samalla tavalla eri loosien nimissä ympäri maailmaa on käytetty ”laakso” -sanaa.

Vallankumous Venäjällä oli vain välivaihe. Sen tekijät pohjustivat itse tietä kommunisteille eli lokakuun vallankumoukselle. Sitten he muka pakenivat eri tahoille. Toiset perustamaan looseja Eurooppaan kommunistien vakoilupesäkkeiksi. Toiset taas valkoisten armeijoihin, joissa he toimivat brittitiedustelun julkaistujen asiakirjojen mukaan vakoojina ja edesauttoivat siten vallankumouksen voittoa ratkaisevasti.

M sanoo:

Vapaamuurareihin kuuluneet Ischolwski ym. olivat tsaarin selän takana siirrelleet joukkoja jo vaikka kuinka ennen sotaa aiemmin kertomallani tavalla ja liikekannallepano oli siis ollut käynnissä pitkään. Kun tsaari saatiin julistamaan osittainen liikekannallepano, oli jo ihan täysimittainen käynnistetty jo päiväkausia sitten. Kun tsaari halusi neuvotella ja perua liikekannallepanon, hänelle kerrottiin, että se ei olisi mahdollista ja muutenkin esim. liittolaisten ja ”petollisten saksalaisten” kannalta epäsuosittavaa. Peruminen ei tosiasiassa olisikaan ollut mahdollista, koska osa ao. joukoista oli ollut jo kuusi kuukautta länsirajan tuntumassa.

Hasselbacher väitti lisäksi, että tsaarin viestejä keisarille ei olisi toimitettu perille ja toisaalta keisarin viestejä tsaarille ei olisi toimitettu perille. Tsaarin käskyä liikekannallepanon perumisesta ei oltu toteutettu. Lisäksi vapaamuurarit turvautuivat juoneen. Kun tsaari horjui, saksalaiset esitettiin petollisina ja saksalainen Berliinissä levikkialuensa omannut pieni iltapäivälehti julisti uutisessaan Saksan suorittaneen liikekannallepanon. Tsaarille kerrottiin, että Saksa olisi mobilisoinut kokonaan ja hänelle näytettiin tämän vapaamuurarien omistaman lehden numeroa. Tsaari päätti täydestä liikekannallepanosta. Kun tsaari sai tietää, että tieto oli ollut väärä, hän yritti lähettää epätoivoisen sähkeen Berliiniin, mutta tätä pidettiin siellä petoksena ja liikekannallepanoon vastattiin.

Tsaari esitetään siis harhaan johdettuna. Kuinka paljon hän tiesi arkkiherttuan murhan taustoista ym. on tietenkin epäselvää. Samat vapaamuurarien agentithan murhasivat 1903 Itävaltaan ystävällisesti suhtautuneen Serbian kuninkaan Aleksanterin vaimoineen. Vallan kaappasi kuningas Pietari I, joka alkoi heti aggressiivisen politiikan jokaista naapurimaata vastaan. Kaikilta vaadittiin alueita, jopa käsittämättömällä tavala alueita, joilla ei asunut serbejä. Vastaavalla tavalla hyvin aggressiivisesti ja kansalliskiihkoisesti käyttäytyivät sittemmin vapaamuurarien luottomaat Tshekkoslovakia ja Puola. Tshekkien kansallinen liike oli vapaamuurarien johtamna jo Itävalta-Unkarin aikana. Tuohonkin aikaan kuten nytkin vapaamuurarit olivat useiden kansallisten kumousliikkeiden takana. He olivat päättäneet käyttää hyväksi kansallisia intohimoja ja jännitteitä. Heidän luottomiestensä johdolla ja suurvaltojen tuella kansalliset liikkeet järjestivt riitoja ja konflikteja. Tämä on surkuhupaisaa, koska nykyisin vapaamuurarit saarnaavat kaikkien kansallisuuksien tuhon puolesta. Etenkin eurooppalaisten. Kenraali Clarke julisti aikoinaan kansallisuusaatteen olleen kaiken pahan alku ja juuri Jugoslavian sotien taustalla ja tähän vedoten vaati etnisesti puhtaan altion ajatuksesta luopumista ja tällaisten valtioiden ajan olevan ohitse. Todellisuudessa siis juuri ongelmallisen kansalliskiihkon takana olivat juuri aina olleet vapaamuuraroit eli heidän taustapirunsa juutalaiset.

M sanoo:

Rodney Martinin ja Spingolan keskusteluiden pohjalta: Todellakin ihmiset eivät tajua, että on kyse rotusodasta. Weimarin tasavalta oli Saksan tuhoamista. Bailoutit seurasivat toisiaan ja kansaa kurjistettiin. Heti alkoi laajamittainen maahanmuutto. Kommunismilla ja rappiotaiteella ajettiin alas moraalia ja muutettiin kaikki perinteiset sosiaaliset ym. normit. Esim. Rathenau visioi yksityisissä kirjoituksissaan koko kansakunnan tuhoutumista orjina. Hän oli ollut koko ajan petturi.

Weimarin tasavalta on meillä julistettu jonkinlaiseksi hienoksi “vapauden” ja “edistyksen” ajaksi. Ei ihme, sillä vastaava menohan on käynnissä kaikkialla Euroopassa ja USA:ssa, Australiassa ja Kanadassa. Mamutus on silkkaa rotusotaa, koska kommunistit taustavoimineen propagoivat ja unelmoivat julkisesti rotujen välisestä laajasta risteytymisestä. Lisäksi tietysti saadaan kaikki ongelmat, jota syntyy ja synnytetään. Kaikki terrorikeinot ovat siis avoimesti käytössä ja rahasysteemillä ja petturipoliitikkojen avulla siis ryöstetään nopeasti kaikki. Silti kansa uskoo, kun poliitikot sanovat EU:n ja länsimaiden taloussysteemin olevan jotenkin parhaimpia mahdollisia. Bailoutit ja talouskriisit “vain syntyvät” ja niitä tulee “hoitaa” ja “pelastaa pankkeja” ym. Nyt kansa uskoo senkin, että pankkeja on tuettava koko ajan ja annettava suoraan kaikki omaisuus heille ja taattava rosvohallitusten velkoja ja siten myös maksettava niitä. Alaston ryöstö ja tuhoamissota ja kansalle selitykseksi riittää, kun rikolllinen sanoo, että se olisi jotain ihan muuta. Ryöstömurha ja tuho. Siitä on kysymys.

Kuuntelin taas autossa jo toisen keskustelun aiheesta Weimarin tasavalta ja USA:n nykytilanne. Juuri Hitlerin tullessa valtaan Weimarin tasavalta oli maksanut miljardeja pankkitukea, koska kv. pankkimafian kotrolloimat pankit olivat tehneet järjettömiä pörssioperaatioita ja kokeneet takaiskuja. Nämä kaiken sotakorvausmaksamisen lisäksi. No tuolloin Saksa kykeni maksamaan vain jättimäisten lainojen korkoja. Hitlerin tullessa valtaan nämä Weimarin taustahenkilöt paljastettiin ja he pakenivat maasta. He olivat vaikuttaneet kulisseissa, lahjoneet poliitikkoja ym. Nytkin USA:n lakeja on muokattu samanlaisen agendan mukaisiksi samojen henkilöiden toimesta, jotka ryöstivät Saksaa ulkomaisia vihamielisiä intressejä edustaneen Weimarin tasavallan takapiruina. Myös silloin lakeja muutettiin lahjomalla poliitikkoja ym. 1960-luvulla nämä henkilöt tulivat USA:ssa esiin varjoista, joissa he olivat aiemmin vaikuttaneet. Weimarin tasavallan vaikuttajia siirtyi New Yorkiin ja Hollywoodiin. Hollywoodista tuli entistä enemmän vastaavan rappion tyyssija kuin mitä Weimarin tasavallan viihdeteollisuus ja taide-elämä olivat olleet. Saksalaiset taiteilijat ja muusikot olivat kääntyneet Weimarin tasavaltaa vastaan ja tosiasiassa he kannattivat Hitleriä ja vastaavia voimia laajasti alusta alkaen. Weimarin tasavalta koettiin kulttuurin tuhoamiseksi ja kansanmurhaksi.

1918 Saksalle valehdeltiin se, mitä sen varalle oli suunniteltu. Tosiasiassa huippujohtajien ja poliitikkojen täytyi tajuta, että kaikki oli petosta. Esim. H. Pudor tajusi asian. Vallankumous ja vasemmistopoliitikot saivat aikaan antautumisen, vaikka vihollinen oli tosiasiassa yhtä nääntynyt. Versaillesin hirviömäinen sopimus määräsi loputtomat sotakorvaukset, joilla kv. pankkiirit pääsivät Saksan yhteiskuntaan kiinni. Senhän oli otettava suuria lainoja maksaakseen korvauksia. Weimarin tasavalta synnytettiin sanelupolitiikalla ja sitä käytettiin yhteiskunnan ja kansan ryöstämiseen. Nämä velat kurjistivat Saksaa, mutta korvausveloilla USA:n talous menestyi 1923-29. Weimarin tasavallan kalpeat aavistukset ”iloisesta 20-luvusta” perustuivat velalle. 1929 banksterit alkoivat sanoa velkoja irti. 2. maailmansodassa saksalaiset tiesivät siis, mitä kaikkea oli odotettavissa ja tämän vuoksi saksalaiset tiesivät taistella loppuun asti. Olisipa Wehrmachtin johto vain ollut puhdistettu pettureista! Korvauksia maksettiin myös 1945 jälkeen suunnattomasti, mutta nyt yhteiskuntaan päästiin käsiksi myös siten, että se oli rakennettava uudelleen pommitusten tuhojen vuoksi.

Weimarin tasavallassa tuntui vallitsevan sama periaate kuin Romneyllä ja kumppaneilla: mitä enemmän tienasit, sitä vähemmän maksat veroa. Tämä USA:n valtiaiden oppi kumottiin Hitlerin toimesta ja hän helpotti nimenomaan pienituloisten verotusta. Muutenkin verojen sijaan pyrittiin luomaan työtä ja vastustettiin kaikenlaisten välimiesten parasiittimaista toimintaa ja vältyttiin välimiesten pyörittämältä taloudelta. Esim. Etelä-Amerikan maiden kanssa Hitler kävi vaihtokauppaa ilman välikäsiä ja vaaransi USA:n markkina-aseman siellä. Romney ja USA:n muu vallasväki ajaa juuri samojen tahojen etuja, jotka pyörittivät Weimarin tasavaltaa. Opit ovat täsmälleen samat ja toiminta tuhoisaa työntekijöiden ja koko maan kannalta. Teollisuus ajetaan pois ja kaikki mahdollinen imetään pois suurkapitalisteille.

Saksan yhteiskunta pantiin pyörimään ihmisiä varten, kun esim. nykyisin lähes kaikki yhteiskunnat pyörivät lähinnä rahanlainaajien pussiin. He keräävät tuotot ja määräävät kaikesta. Saksan talousihme perustui koronkiskonnan lopettamiseen ja intressivapaaseen rahoitukseen. Kaikenlainen välistäveto otettiin pois, kun länsimaissa muutoin erinäiset välimiehet saavat suurimmat tulot tekemättä mitään. Työpaikkojen luominen oli avainasioita myös. Maataloutta ja yritystoimintaa tuettiin siten, että olisi mahdollisimman suuri omavaraisuus. Lapsiperheet saivat huomattavia helpotuksia, tarpeeksi monta lasta tehtyään esim. edullisen lainan anteeksi yms. Mustan pörssin kauppa ja siitä hyötyminen tangaistiin kuolemalla.

Ei ihme, että Saksa oli kauhistus kansainväliselle pankkikartellille, joka alkoi puuhata sotaa Saksaa vastaan. Sama kartelli pyörittää maailman järjestäytynyttä rikollisuutta. Weimarin tasavalta oli kuin USA nykyisin tai USA, jota alettiin rakentaa 50-luvulta lähtien. Weimarin tasavallassa juuri kaikenlainen koronkiskonta ja johdannaistalous esiintyivät huimaavissa mittasuhteissa. Tasavaltaa pyöritti globalistieliitti kätyreineen. Pankit tekivät jättitappioita, jotka sosialisoitiin veronmaksajille. Voitot olivat yksityisiä. Työttömyys oli huippuluokkaa (kuten nyt USA:ssa ja Euroopassa. Silti tuodaan siirtolaisia ja laillistetaan laittomia sellaisia muualta, myös Weimarin Saksaan tuotiin väkeä Afrikasta ym.) ja erinäisten kriisien kautta välillä enemmän tehostetusti ja muutenkin omaisuudet siirtyivät kv rahaeliitille. Kaikki tämä siis yleisen rappion ja rotujen sekoituspyrkimysten lisäksi. Yhteiskuntaa pyrittiin tuhoamaan rappeuttamalla moraali ja kurjistamalla ihmiset sekä ryöväämällä parasiitin tapaan yhteiskuntaa. Bolshevismiin Saksa ei vajonnut, koska kansallissosialistit pelastivat sen. Ihmiset kannattivat heitä, koska nykyisin eliitin propagandan nostalgisoima 20-luku oli niin hirvittävä.

Samat ihmiset, jotka tekivät kaikkea tätä Weimarin tasavallassa, siirtyivät 30-luvulla Yhdysvaltoihin ja aloittivat vastaavan toiminnan siellä. Sodan jälkeen kaikkea on harjoitettu entistäkin perusteellisemmin. Länsimaissa kaikkialla on sama komento ja talous yhä pahemmissa kriiseissä. Todellisuudessa poliitikot eivät yritä korjata mitään, vaan he ovat rosvojen lakeijoita ja kaiken on tarkoituskin vain raunioittaa yhteiskunnat kohti tuhoa. Kaikkialla on suurtyöttömyys ja velkaongelmia. Rahaeliitti ryöstää kaikkea rosvotaloudellaan eli pörssikeinottelulla ja johdannaistaloudella. Koronkiskonta on tuhoisaa. Kansakunnat halutaan ryöstää ja kurjistaa, kunnes koko maailma on tuhottu bolshevismiin.

Kolmannen valtakunnan johtajat ajattelivat nimenomaan ihmisiä ja kuluttajia. kansan terveys ja hyvinvointi / sen tasokas elämä olivat heille kaikki kaikessa. Nykysen länsimaiden ja muidenkin maiden johtajat ajattelevat lähinnä omia tulojaan ja palvelevat suurpääomaa. Sen voitot ovat tärkeintä eikä kansalainen tai kuluttaja ole mitään. Kolmas valtakunta edusti taloudellisessa mielessä kolmatta tietä eli se ei ollut mitään huuhaata. Se oli maailmankatsomus. Tosiasiassa kyseessä ei ollut edes Italian tyylinen fasismi, vaan nämäkin järjestelmät erosivat. Perinteinen kapitalismin ja sosialismin jaotus ei ole juuri mielekästä, koska kummatkin näistä kahdesta vaihtoehdosta ovat käytännössä samaa systeemiä ja melko samanlaisiakin.

Saksan menestyksen tärkein avain oli juuri koronkiskonnan lakkauttaminen. Pankkiirit eivät saaneet koko yhteiskuntaa orjikseen, vaan jäivät nuolemaan näppejään. Keinotekoinen talous välimiehineen ja kurssimanipulointeineen oli keino vammauttaa taloutta. Myös USA:n talous on vammautettu näin. Vastareaktio kansallissosialistien valtaannousulle oli esim. juutalaisjärjestöjen sodanjulistus 1933, kun tosin jo pörssit ja muutenkin talouselämää otettu hallintaan. Kyse ei ollut siis mistään antisemitismin vastustamisesta ja uhasta, vaan kapinasta maailmanpolitiikassa ja talouuselämässä. Syyt sodanjulistukseen olivat valtapoliittiset ja taloudelliset ja propaganda juutalaisvainoista valhetta. Mitään vainoja ei ollutkaan ollut. Saksan juutalaiset eivät pitäneet sodasta, koska he menettivätsen vuoksi tuloja. Vudesta 1933 lähtien juutalaisjärjestöt yrittivät saada muut maat tuhoamaan Saksan sodalla. Ilmeisesti todella suuret tekijät olivatkin jo päättäneet tuhosta, mutta odotettiin sopivaa hetkeä ja mahdollisuutta totaaliseen tuhoon ja maksimaaliseen hyötyyn.

Siis nykyinen talouskriisi on vain osa maailmaneliitin kätyriarmeijoidensa avulla aikaansaamaa yhteiskuntamme ja kulttuurimme tuhoamista. Ensin yhteiskuntia kupataan parasiitin tapaan satoja vuosia tai vuosikymmeniä. Moraali mädätetään ja kaikki vastarinta ehkäistään aivopesulla ja massiivisella siirtolaisuudella. Kun on armoniskun aika, siirrytään valtavien ja tuhoisien kriisien kautta kommunismiin. Meillekin tapahtuu kuin saksalaisille Puolassa ja Saksassa (ja heille uudelleen, nythän he ovat olleet vuosikymmeniä lypsyorjia). Seuraavat kaaos ja kuohunta, sisällissodat ja kiistat, joissa meitä murhataan massoittain ja talouskriisi näännyttää ison osan väestöstä. Kaikki kulttuurit ja kansakunnat tuhotaan ja syntyy kommunismi. Ehkäpä kommunismissa kaikki tuho jatkuu edelleen, kun kaikki on muutettu historiattomaksi ja kulttuurittomaksi orjien massaksi. Ainakin siellä täällä aina välillä veri lentää enemmän. Tietenkin viholliset juurivat koko ajan pois mahdollisia vastustajiaan.

Kuuntelin myös keskustelua Alfred Rosenbergistä, joka Martinin ja tuon Jacobsenin mukaan oli huomattava ajattelija, joka sai aikaan verrattomia kirjoja jo alle 30-vuotiaana. Muutenkin kansallissosialistisen valtakunnan johto koostui järjestään intellektuelleista. Ekonomisteista, lakimiehistä ja eri alojen asiantuntijoista, akateemisista tyypeistä, filosofeista ja huomattavista ajattelijoista. JMuun maailman propaganda oli ja on todella typerää ja valheellista. Sen mukaanhan he olivat “katuojaeliitti” ja “joukko huligaaneja” ym. Keskinkertaisuuksia ym. Todellisuudessa myös SS:n johto oli erittäin pätevä. Goebbels on ollut tähän asti pakko esittää jengin valopäänä kahden tohtorintutkintonsa kanssa. Joskus myös Hitler myönnetään kyvykkääksi. Heistä tehdään sitten “hulluja”. Rosenberg esitti jo 20-luvun alussa erittäin päteviä esityksiä historiasta ja maailman rahaeliitistä, kuka oli bolshevismin takana ym. Tämä oli todellinen syy sille, että hänet murhattiin Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä. Valitettavasti sivuston kirjat eivät ole ilmaisia. en tiedä, saako noita Rosenbergin kirjoja netistä ilmaiseksi mistään.

Rosenberg näki vallan maailmassa siirtyneen jo kauan sitten kansainvälisen pankkimafian haltuun. Muutamat ssuvut omistivat ratkaisevasti maallista omaisuutta ja omasivat vallan. He muodostivat ylikansallisen voiman, joka toimi omaksi edukseen ja siis asemamaidensa etuja vastaan. Poliitikot olivat tämän plutokratian vasalleja ja toimivat käskystä ja siis useimmiten mansa etuja vastaan. Plutokratia omisti median ja omaisuutensa avulla rahoitti vaalibudjetit ja määräsi puolueiden ehdokasasettelusta ja siten teki demokratiasta teatteria. Rosenberg selvittää myös jo 1924 maailman vapaamuurariliikkeen tarkoituksen ja merkityksen. Se on aina ollut maailmaneliitin väline. Pörssit ja osakekeinottelu siellä olivat keino tarvittaessa romauttaa eri maiden taloudet. Useimmat talouskriisit olivat keinotekoisia ja niissä ei Rothschildien pankkikartelli kärsinyt, vaan kasasi omaisuuksia halvalla. Taloutta ohjaamalla hallittiin maailmanpolitiikkaa ja kerättiin lisää valtaa ja omaisuutta. Maailmansota oli ollut suuri harppaus kohti täydellisempää valtaa. Oli muodostettu Kansainliitto ja bolshevismi.

Saksan talous siis pyöri kansakunnan eduksi, kun taas muiden länsimaiden taloudet pankkien. NL taas oli suoraa rapparien vallankäyttöä ja orjavaltio. Kansallissosialistinen Saksa oli ainoa koskaan ollut aidosti nationalistinen maa. Vaikka kansallishenkeä oli ja sillä pelattiin, kaikki maat olivat olleet siihen asti olleet jotain muuta. EU tähtää juuri kansallisvaltioiden murskaamiseen lopullisesti (kansallisvaltiot edustavat arjalaisen mielenlaadun ja rodun ilmentymää ja eurooppalaiset kansallisvaltiot ovat saaneet paljon aikaan). EU on nyt kuin NL ja juuri sopivasti koko talous on luhistumassa. Tämä oli siis koko ajan tavoite eli meidän kurjistamisemme ja ryöstämisemme parasiittitaktiikalla. Nyt on kaikki otettu haltuun ja alkaa hirvittävien murhien aikakausi 30-luvun Ukrainan ja muun neuvostoajan tapaan (ja saksalaissiviilien kohtelun Puolassa ym.). Demokratiassa rahaeliitti on määrännyt median ja omistustensa avulla kaikkien puolueiden toiminasta. Siten mm. siitä, mitä ihmisille kerrotaan. Siis 100 % valhetta kaikki. Ihmiset ovat aivan unessa. He elävät yleensä valhekuplassa.


M sanoo:

Mielenkiintoista on, että nimekkäät rokotuspakon puolestapuhujat ovat kaikki vapaamuurareita!”

Näin Hasselbacher toteaa kirjoissaan, kun on kertonut sikamaisesta ulkomailta operoidusta ”rokoe-erehdyksestä”, jossa saksalaisia lapsia kuoli Lyypekissä lähes 80 väärän rokotteen ja rokotekokeilun seurauksena. Tämä juttu vaatisi laajan selvityksen, jos sellainen olisi mahdollista. Juttu vaikuttaa saksalaisvastaiselta terrorismilta Hitlerin valtakuntaa ja kansakuntaa vastaan.

M sanoo:

Samuel-suvun rahadynastian perustaja Marcus Samuel syntyi slummissa köyhään prheeseen. Silti kuningatar Viktoria saattoi aateloida hänet. Monet Viktorian aateloimat juutalaiset eivät edes olleet syntyneet Englannissa. Useat olivat lähtöisin köyhistä oloista. Samasta asiasta kirjoittaa paitsi Karl Heise, myös laajemmin Wolf Meyer-Christian, jonka teoksen vuodelta 1940 on kääntänyt Wilfried Heink englanniksi ja sen on julkaissut Veronica Clark 2013 (Albion & Zion United). Englantilaista sukua ei olisi aateloitu pelkän omaisuusmassan keräämisen ansiosta, mutta Viktoria oli kuin uusi Kyyros juutalaisten suhteen (ja ihan oikeasti eikä siis mikään legenda).

Kun juutalaiset olivat pääseet kuninkaalliseen suosioon, heitä ei enää hyljeksitty, vaan pian alkoi yleistyä aatelisperheiden ja rikkaiden jutalaisten sukujen väliset naimakaupat. Ilmeisesti suurimmassa osassa nykyisiä englantilaisia aatelisperheitä virtaa juutalaisverta eivätkä he siten ole niin jalosukuisia kuin väittävät. Tai siis eivät oikeastaan aitoja englantilaisia vanhoja aatelissukuja. Ennen 1800-luvun puoliväliä tätä tapahtui harvemmin, sillä ennen vanhaa aateli oli hyvin ylpeää eikä nousukkaita suvaittu.

Ilmeisesti Englannin kuninkaalliset ovat myös jo kauan olleet vahvasti vereltään juutalaisia.

Lordi Reading pääsi jopa Intian varakuninkaaksi ja useat juutalaiset siis pääsivät paroneiksi ja pääreiksi, lordeiksi ym. Pian kuninkaan / kuningattaren ja hallinnon tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat neuvonantajat olivat juutalaisia. Itse asiassa he olivat jo aiemmin vaikuttaneet vahvasti kulisseissa, mutta nyt he muodostivat kruunubneuostosta valtaosan ja saattoivat toimia ministereinä ym.

Samat vaikutusvaltaiset juutalaiset toimivat usein myös niin kv. juutalaisjärjestöjen kuin Englannin juutalaisten johtajina. He olivat myös Britannian varakkaimmat henkilöt. He olivat Britannian todelliset johtajat jo ennen 1900-luvun alkua ja olivat olleet jo kauan ennen tätä. Muistamme huumesodat Kiinaa vastaan 1800-luvulla juutalaisten kauppiaiden etujen vuoksi ym.

Sir Alfred Mondin isoisä oli juutalainen pikkukauppias Casselista. A. Mond oli upporikas tehtailija ja salaneuvos, päätösvallan ytimessä.

http://carolynyeager.net/heretics-hour-adolphe-cremieux-author-protocols

Carolyn Yeager

Tässä on kiintoisa esitys juuri samoista asioista, joista luin juuri Hasselbacherin Vapaamuurarien historiasta kertovasta teossarjasta. Ranskan juutalaisten julkinen johtomies Adolphe Cremieux tuki aluksi Louis Napoleonia, mutta muuttui tämän vihamieheksi, kun tämä ei nostanutkaan häntä sellaiseen valta-asemaan, johon tämä olisi halunnut ja jossa hän olisi tietysti voinut olla ”hyödyksi juutalaisille”. Keisari Napoleon III oli sittemmin kylläkin vahva vapaamuurarien agendan toteuttaja, joka kavensi paavin ja katolisen Itävallan valtaa ja auttoi Italian yhtenäiseksi osin tästä syystä ja soti myös toisen suuren turhan sodan eli Krimin sodan. Hän myös toimi Rothschildien eduksi ja yhteistyössä, mutta silti hänen omavaltaisuuteensa ja ”liikaan katolisuuteensa” oltiin hyvin pettyneitä. Skottilaisen Riitin ja Grand Orientin vapaamuurariloosien suurmestari ja korkea Mizraim-nimisen juutalaisloosin johtaja Cremieux oli pelottava vihamies. Spiridovich ja Hasselbacher antavat ymmärtää, että vapaamuurarit olivat vahvasti ajamassa Saksan ja Ranskan sotaa 1870. Kenraalit olivat luvanneet keisarille armeijan olevan voittamaton, mutta Ranskan puolustus luhistui oudon helposti. ”Tyranni” syöstiin vallasta ja pelikortit jaettiin taas uudelleen.

M sanoo:

Deanna Spingolan kirjasta The Ruling Elite 2 ja omia mietteitä:

Heinäkuun vallankumouksessa Ranskassa 1830 liberaalit kaatoivat Kaarle X:n ja valtaan nousi kansalaiskuningas Louis Philip, joka edusti rappariaatteita. Hänen poliittinen epävakaisuutensa johti vapaamuurarien johtamaan Helmikuun vallankumoukseen 1848. Väliaikaisen hallituksen 11 jäsenestä 9 oli vapaamuurareita. (John Daniel, ks. alemmas) Vastedes vapaamuurarit vaikuttivat politiikkaan ja kulttuurielämään Ranskassa vahvasti. (Dieter Schwartz: Freemasonry /1944) Maasta oli tullut tri Heinrich Pudorin mukaan ”Euroopan vitsaus” jo 1789 vapaamuurarivallankumouksen jälkeen. (Fred Scherbaum&Veronica Clark: Warvolves of the Iron Cross 3, Hyenas of the High Finance/2011) Vuoden 1851 joulukuun 2. päivänä vapaamuurarit nostivat valtaan oman miehensä Louis Napoleon Bonaparten, joka julistautui Ranskan keisariksi Napoleon III:ksi vuotta myöhemmin. Edellisistä bloggauksista tuttu Crémieux julisti vuoden 1848 kumouksen jälkeen, että ”kansalaiset ja Grand Orientin veljet, väliaikainen hallitus hyväksyy ilolla täydellisen ja hyödyllisen suostumuksenne. Tasavalta on vapaamuurariudessa. Jos tasavalta toimii kuin vapaamuurarit haluavat, siitä voi tulla loistava sysäys kaikkien ihmisten unionille kaikkialla maailmassa, triangelimme joka sivulla.” Napoleon III ja AIU joutuivat riitoihin nimityspolitiikan suhteen myöhemmin. (John Daniel: Two Faces of Freemsovry /2007) Ranskalaisessa vapaamuurariudessa 18. tason saavuttamisen jälkeen vapaamuurari kuului automaattisesti myös Alliance Israélite Universelleen (AIU), juutalaisen vapaamuurariverkoston organisaatioon, jonka tukikohta oli Pariisissa. AIU:n johto pidettiin juutalaisissa käsissä mm. varmistamalla keskusneuvoston juutalaisten minimimäärä. (Lucien Wolf: Notes On The Diplomatic History Of The Jewish Question /1919)

(Kommentti: Ranska oli Napoleonin kukistuttua täysin Rothschildien ohjauksessa. Heidän talousoperaationsa kytkeytyivät vallankumouksiin ja loivat niille edellytyksiä. Kun johtajat olivat yrittäneet hallita ilman heidän neuvojaan, he pakottivat talouskriisillä heidät ruotuun heti aluksi. Sittemmin ote tiukkeni ja vapaamuurarien kautta pyöritettiin koko maata. Maan talouselämää otettiin haltuunrahamiesten yhteisoperaatioilla, kiihtyvään tahtiin Napoleon III:n aikaan, kuten The Barnes Reviewissä taannoin esitettiin. Maa oli täysin velkojiensa varassa muun Euroopan tavoin 1800-luvun lopulla.

M sanoo:

F. Hasselbacher kertoo (Entlarvte Freimaurerei 3) tsaari Paavalista, että tämä oli todellakin valio ja ansaitsisi kirjailijan mukaan enemmän lisänimen Suuri enemmän kuin mikään muu tsaari. Kuinka ollakaan, vapaamuurarien hallitsema historiankirjoitus on väärentänyt hänet ja hänen toimintansa täysin. Tsaari oli ongelma, koska hän ajoi uudistuksia ja esim. helpotti tuntuvasti talonpoikien asemaa. Tästä eivät pitäneet kaikki ylimykset ja vielä vähemmän vapaamuurarit, jotka halusivat tehdä vallankumouksen. Tämä ei olisi onnistunut pätevää ja suosittua tsaaria vastaan eikä seuraajia, jos tsaari olisi ennättänyt tehdä uudistuksia. Tsaari ei tietenkään palauttanut vapaamuurareille oikeutta harjoittaa toimintaansa. Paavali on todella parjattu hahmo. Muistan todellakin lukeneeni useasta kirjasta, että tsaari olisi muka ollut hullu tms. Oikeasti hänen toimensa olivat erittäin tarpeellisia ja oikeudenmukaisia. Hän esim. rajoitti maaorjien päivätyövelvollisuuksia ja muuta mielivaltaa heitä kohtaan sekä otti heiltä uskollisuudenvalan. Vapaamuurarit suunnittelivat jo täyttä päätä vallankumousta Venäjälle.

Tietysti ulkopolitiikkakin oli epätyydyttävää ja tsaari uhkasi Englannin asemia Intiassa ym. Englanti on kuin onkin vahvana vapaamuurarien toimien austalla. Katariina Suuri oli sallinut vapaamuurarien toimet ja ilmeisesti toimi heidän pillinsä mukaankin monessa asiassa. Muistamme suopeuden juutalaisia kohtaan. Ilmeisesti Puolan jako 1772 ja juutalaisen hallituksen näkymättömyyden kauden alku ei ollut seurausta vihamielisestä politiikasta, vaan kaikki saattoi olla suunniteltua (minun arvioni). Joka tapauksessa Ranskan vallankumous kai avasi silmät ja Katariina kielsi vapaamuurarit, jotka olivat toimineet Venäjällä hyvin röyhkeästi. Pian Katariina kuoli ja tätäkin on epäilty epälionnolliseksi kuolemaksi.

Paavalin murhaajat olivat vapaamuurareita. Tsaari Aleksanteri oli osittain heidän vaikutuksensa alainen alkuaikoina. Hän kuitenkin kieltäytyi tunnetusti Rothschildien ehdotuksista (heillä oli jo asemat maailmanhallituksen lumiseksi Wienin kongressissa 1815). Epäluulot lisääntyivät ja 1822 Aleksanteri I kielsi vapaamuurarit. Ge alkoivat valmistella vallankumousta ja murhasivat tsaarin ja yrittivät kumousta. Dekabristikapina epäonnistui ja myös talonpoikaiskapinat kuten myös 1840-luvun vapaamuurarien nostattamat talonpoikaiskapinat.

Luin hiljattain myös vapaamuurarimaa Ruotsin hovihistorioitsijan H. Lindqvistin elämäkertakirjat Napoleonista ja Karl Johan Bernadottesta. Hän sanoo myös Paavalia mukamas ”todistetusti” mielenvikaiseksi ja haukkuu monia muita kuninkaallisia myös. Tosin hän myönsi murhaajat ”brittimielisiksi” upseereiksi. Mukamas osoitukseksi jostain kansan mielipiteestä hän puhuu murhan jälkeen joidekin aatelisten järjestämistä juhlista.


23.7.2015 22:48 Muokkaa
On esitetty, että vapaamuurarijutut oikeudessa lokakuussa 1914 eivät olisi olleet uskottavia. Omituista olisikin, että pojille olisi kerrottu noin paljon tai yleensä mitään. Ehkäpä he tunsivat jotain aiheesta. Yleensähän rapparit eivät kerro asioistaan ja terroristit luulevat olevansa vain isänmaan asialla tms. No mistä sitä tietää. Luin järeän selvityksen attentaatista (Die Spur führt nach Belgrad” ja siinä ei ollut ainakaan oikeuskäsittelyssä kaikkea tuota eli pojat eivät ole lähteenä em. tietoihin esim. rahoituksesta. Kirjassa ei ilmennyt, että ne olisivat myöskään olleet selvästä väärennösdokumentista, jolla oikeudenkäynnin aikana yritettiin saada syyllisyyttä vapaamuurarien suuntaan. Sain sen käsityksen, että se oli liian karkea ja siis kyseessä saattoi olla vapaamuurarien ansa. Tehdään törkeä väärennös ja sitten sanotaan aina, että vapaamuurarien syyttelijät perustavat väitteensä tällaiseen. Ehkäpä myös oikeudenkäynnin lausunot ovat ansa. Ehkäpä ne ovat ohjeistettuja ja suunniteltuja jo ennen murhaa. Ehkä vapaamuurari oikeusviranomainen on johtanut ilmoitukset tähän suuntaan. Joka tapauksessa ainakin hyvin olisivat pojat keksineet mielikuvitukselliset Karamizovit, jos omasta päästään olisivat tällaisen tarinan säveltäneet ”oljenkorren tapaan” syitä hallitukselta poispäin. Toisaalta miksi syitä poispäin, jos kerran on alkanut laverrella juuri toiseen suuntaan? Joka tapauksessa vapaamuurareihin on muitakin lähteitä kuin poikien esitykset. ei ihme, että tutkinnanjohtaja totesi itsekin tuumineen murhien taustalla saattaneen olla myös vapaamuurarit ja ”myös muita hämärävoimia”(M:J?). On myös mahdollista, että toinen prosessihenkilö, joka teki myöhemmin numeron vapaamuurareista, on loppuun asti ollut sanojensa takana ja kuoleman jälkeen löytynyt päiväkirja, jossa hän väittää panneensa sanoja poikien suuhun, onkin vapaamuurarien väärennös. Mene ja tiedä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: